Nyt olen päässyt oikeasti sisälle beduiinielämään. Aloitin työt Petran päänähtävyydessä Monasteryssa eilen. Myyn vuoren huipulla hopeaa eri muodoissa, kuten kaula- tai rannekoruina, puukkoina ja vaaseina. Paikalliset beduiininaiset ovat valmistaneet kaikki hopeaesineet käsin. Kuningatar Noor perusti aikoinaan säätiön (Queen Noor Foundation http://www.nooralhusseinfoundation.org/ ), minkä ideana on työllistää köyhiä beduiininaisia ja mahdollistaa ja opettaa myös naisia tienaamaan omaa rahaa.
Heräsimme eilen aamulla aikaisin ja lähdimme Monasteryn liikkeen omistajan kanssa hakemaan tuoretta leipää ja muita tarvikkeita liikkeeseen. Ajoimme Petraan ja poimimme matkalta kyytimme vanhan länsimaalaisen rouvan. Hän hyppäsi iloisena kyytiimme, rupatteli meille niitä näitä ja nautti aamuteetään samalla. Istuimme hänen kanssaan takapenkillä ja saavuimme erääseen pikku puotiin ja kannoimme osan leivistä ja juomavedestä sinne. Luonnollisesti meidät kutsuttiin juomaan lisää teetä ja astuimme sisään.
Jäin rouvan kanssa hetkeksi kahdestaan ja hän kyseli minun taustojani ja minä hänen. Kysyin häneltä miten pitkään hän on asunut Petrassa ja hän vastasi että ikuisuuden; 35 vuotta. Samassa mieleeni tuli ajatus, että voisikohan tämä rouva olla kuuluisan kirjan Married to a bedouine (http://marriedtoabedouin.com/) kirjoittaja Marguerite Van Geldermalsen. En kuitenkaan ollut varma, joten kysyin vielä mistä hän on kotoisen ja kun hän vastasi "Uudesta Seelannista" olin varma, että hän oli Marquerite. Oikein mukava vanha rouva! :) Ja erinomainen kirja, suosittelen lukemaan!
Marguerite asuu ja työskentelee edelleen Petrassa, vaikka hänen miehensä on jo kuollut. Yksi hänen kolmesta lapsestaan asuu edelleen täällä Petrassa ja loput kaksi ovat muuttaneet opintojen perässä muualle. Margueriten poika on naimisissa mieheni serkun kanssa ja he asuvat ja työskentelevät Petrassa.
Aamuteen jälkeen kiipesimme ylös Monasteryyn ja minut perehdytettiin hopean saloihin. Turisteja saapuu ympäri maailmaa ja luonnollisestikin herätän hiukan kummastusta työskentelemällä beduiinien kanssa yhdessä maailman ihmeessä ;) Työ on mukavaa ja päivät kuluvat nopeasti turistien kanssa rupatellessa ja hopeaa kiillottaessa. Ja maisema on luonnollisestikin aivan mieletön, mikäs se on katsellessa tällaista näkymää päivät pitkät:
Nukumme yömme ylhäällä Monasteryn lähettyvillä, sillä matkan taittaminen ylös vuoren huipulle on melko työlästä eikä sitä jaksa tehdä joka päivä - tai ainakaan minä en vielä jaksa! Ehkäpä kuntoni kehittyy tässä viikkojen varrella! Nyt olemme käymässä nukkumaan ehkäpä maailman kauneimmassa paikassa. Sanat eivät riitä kertomaan, miten upeaa maisema edessäni on tällä hetkellä. Kuu valaisee upeasti Petran vuoria ja tuntuu että pystyisimme koskettamaan tähtiä. Tuuli ulvoo ja näemme kaukana Wadi Musan kaupungin valot. Ulkona on täysi hiljaisuus. Ainoa asia, mikä ei oikein sovi tähän kuvioon, on kannettavastani kajastava valo ;)
Heräsimme eilen aamulla aikaisin ja lähdimme Monasteryn liikkeen omistajan kanssa hakemaan tuoretta leipää ja muita tarvikkeita liikkeeseen. Ajoimme Petraan ja poimimme matkalta kyytimme vanhan länsimaalaisen rouvan. Hän hyppäsi iloisena kyytiimme, rupatteli meille niitä näitä ja nautti aamuteetään samalla. Istuimme hänen kanssaan takapenkillä ja saavuimme erääseen pikku puotiin ja kannoimme osan leivistä ja juomavedestä sinne. Luonnollisesti meidät kutsuttiin juomaan lisää teetä ja astuimme sisään.
Jäin rouvan kanssa hetkeksi kahdestaan ja hän kyseli minun taustojani ja minä hänen. Kysyin häneltä miten pitkään hän on asunut Petrassa ja hän vastasi että ikuisuuden; 35 vuotta. Samassa mieleeni tuli ajatus, että voisikohan tämä rouva olla kuuluisan kirjan Married to a bedouine (http://marriedtoabedouin.com/) kirjoittaja Marguerite Van Geldermalsen. En kuitenkaan ollut varma, joten kysyin vielä mistä hän on kotoisen ja kun hän vastasi "Uudesta Seelannista" olin varma, että hän oli Marquerite. Oikein mukava vanha rouva! :) Ja erinomainen kirja, suosittelen lukemaan!
Marguerite asuu ja työskentelee edelleen Petrassa, vaikka hänen miehensä on jo kuollut. Yksi hänen kolmesta lapsestaan asuu edelleen täällä Petrassa ja loput kaksi ovat muuttaneet opintojen perässä muualle. Margueriten poika on naimisissa mieheni serkun kanssa ja he asuvat ja työskentelevät Petrassa.
Aamuteen jälkeen kiipesimme ylös Monasteryyn ja minut perehdytettiin hopean saloihin. Turisteja saapuu ympäri maailmaa ja luonnollisestikin herätän hiukan kummastusta työskentelemällä beduiinien kanssa yhdessä maailman ihmeessä ;) Työ on mukavaa ja päivät kuluvat nopeasti turistien kanssa rupatellessa ja hopeaa kiillottaessa. Ja maisema on luonnollisestikin aivan mieletön, mikäs se on katsellessa tällaista näkymää päivät pitkät:
Nukumme yömme ylhäällä Monasteryn lähettyvillä, sillä matkan taittaminen ylös vuoren huipulle on melko työlästä eikä sitä jaksa tehdä joka päivä - tai ainakaan minä en vielä jaksa! Ehkäpä kuntoni kehittyy tässä viikkojen varrella! Nyt olemme käymässä nukkumaan ehkäpä maailman kauneimmassa paikassa. Sanat eivät riitä kertomaan, miten upeaa maisema edessäni on tällä hetkellä. Kuu valaisee upeasti Petran vuoria ja tuntuu että pystyisimme koskettamaan tähtiä. Tuuli ulvoo ja näemme kaukana Wadi Musan kaupungin valot. Ulkona on täysi hiljaisuus. Ainoa asia, mikä ei oikein sovi tähän kuvioon, on kannettavastani kajastava valo ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti