Vielä tänäkin päivänä osa Petran beduiineista asuu muinaisissa luolissa. 1980- luvulle asti lähestulkoon kaikki beduiinit asuivat luolissa, lapset syntyivät luolaan, kävivät koulua luolassa ja elivät arkipäivästä elämäänsä luolassa. Jordanian valtio kuitenkin päätti 80-luvun puolivälissä, että ihmisen ei ole sopivaa asua luolassa ja päätti rakentaa beduiinikylän. Valtio antoi maatilkun beduiineille ja beduiinijohtaja jakoi maan tasapuolisesti asukkaiden kesken. Kylään syntyi taloja, joissa on toimiva vesisysteemi, suihkut ja wc-tilat. Kylään perustettiin myös oikea koulu, ruokakauppa sekä pieniä liikkeitä ja palveluita vuosien varrella.
Osa beduiineista halusi jäädä luolaan asumaan, koska eivät sopeutuneet nykypäivän asumis- ja elämismuotoon. Suurin osa heistä kuitenkin muutti asuntoihin. Luolat kuitenkin jäivät olemaan ja luolaelämästä on syntynyt lähinnä vapaa-ajan viettotapa. Etenkin miehet viettävät öitä luolissa, kun haluavat olla rauhassa, nauttia hiljaisuudesta tai muuten vaan ladata akkujaan. Miehet viettävät luolissa usein aikaa isollakin porukalla ja joskus myös vaimo ja lapset tulevat mukaan viettämään muutaman yön luolassa, vähän niikuin me Suomessa menemme kesämökeille viikonloppisin.
Luolat ovat kuin asuntoja. Niissä on painava rautaovi ja ovissa iso munalukko. Lattia muurataan sementillä tasaiseksi ja se peitetään suurilla matoilla ja patjoilla. Seinät ja katot on usein maalattu valkoiseksi, mikä auttaa kynttilän liekkiä valaisemaan luolaa paremmin. Seinillä roikkuu erilaisia seinäryijyjä tai muita koristeita. Luola varaa lämpöä talvisin ja pysyy viileänä kesäisin. Kynttilät tuovat lämpöistä valoa ja romantiikkaa luolaan.
Puhdas vesi ja ruoka tuodaan aasien tai muulien avulla ylös luolaan. Ruoka tehdään ulkona nuotiossa, teemme usein kanaa ja vihanneksia foliossa. Tärkeimmät tavarat ovat kuitenkin teepannu ja vesipiippu ;) Ne kulkevat aina matkassa mukana. Mikäli ruoka tai juoma loppuu voi aina mennä naapuriluolaan syömään tai juomaan muiden beduiinien pariin. Beduiinit ovat hyvin vieraanvaraisia ja kohteliaita ja aina niin iloisella tuulella :)
On pysäyttävää huomata, kuinka onnellinen ja tyytyväinen kansa, joka ei omista mitään voikaan olla! Ihmiset Petrassa ovat niin tyytyväisiä vähään. Vaikka ei omisteta paljon, silti ollaan aina valmiita jakamaan vähäisestäkin ruoasta ja juomasta. He jakavat keskenään aina tarpeen tullen myös tavaroita ja esineitä, koruja ja vaatteita. Mikäli joku toinen tarvitsee tiettyä asiaa enemmän kuin itse, ovat he valmiita antamaan omastaan. Aina tarjotaan kattoa pään päälle eikä kaveria jätetä koskaan pulaan. Tukiverkosto on hämmästyttävän kattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti