Luolayö

Tiukasta aikataulusta ja sukulaisten vierailuista huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin viettämään yön myös luolalla. Täytyy myöntää, että alkuun vähän jännitin miten yö luolalla menee vauvan kanssa, etenkin sitten kun pimeä iskee ja mietinkin alkuun uskallanko yöpyä siellä Samin kanssa. Meninmme aluksi "vain päikkäreille" luolalle, mutta päätimmekin sitten pienen pohdinnan jälkeen jäädä sinne myös yöksi.

Tämä päätös osoittautuikin koko reissun parhaaksi päätökseksi. En muistanutkaan, miten suuresti nautin luolaelämästä. Se voittaa beduiinikylässä ja Wadi Musan kaupungissa oleilun mennen tullen! Se ihana hiljaisuus, äärettömän kaunis maisema, puhtaat kalliot ja vapauden tunne, mikä iskee kun tuuli pöllyttää hiuksia... Ei sitä voi sanoin kuvailla, miten upealta se tuntuukaan. 

"How about some bedouinetea?"

Se oma rauha ja hiljaisuus oli oikein tervetullutta kylän vilinän jälkeen. Täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin niitä beduiineja, jotka eivät koskaan sopeutuneet meidän mittaapuulla ns. "normielämään" kylän taloissa, vaan valitsivat elää edelleen luolilla.

Illan pimentyessä oli aika taas ihailla upeaa tähtitaivasta ja nauttia nuotiolla valmistettua teetä. Sami nautti luolalla olosta yhtä paljon kuin minäkin. Luolassa oli myös erittäin lämmin nukkua, paljon paljon lämpimämpi kuin taloissa! Luola on etenkin talvisaikaan paljon parempi vaihtoehto kun kylän talot.

Yöllä kuuntelin taas eläinten temmellystä oven ulkopuolella. Koirat ulvoivat kuin sudet ja aasit hirnuivat villeinä. Mieleeni palasi paljon muistoja. Aamulla heräsin koiran ulvontaan luolan ikkunalaudalla. Ainutlaatuinen herätys, ettenkö sanoisi! ;) Sillä hetkellä minusta tuntui, että olen kotona <3

Meidän pieni rakas Leijonakuningas <3 Katselemassa toista kotimaatansa, tutustumassa omiin juuriinsa ja autenttiseen beduiinielämään.