Tottakai Samin piti päästä ensimmäisellä Petran reissullaan kiipeämään myös ylös Monasterylle. Kantoreppu Manduca oli erittäin kätevä kantoapu tällaisille pidemmille patikoinneille. Siinä oli mukana myös kätevä "huppu", mikä suojasi auringolta ja tuulelta.
Kiipeäminen ylös vuorelle oli melko hidasta, koska näimme portaiden varrella paljon tuttuja joiden kanssa jäimme vaihtamaan kuulumisia. Kaikki halusivat nähdä Samia ja ottaa syliin ja pussailla poskille kuten beduiineilla on tapana tehdä kaikille vauvoille.
 |
| Tällaisessa maastossa kantoreppu on ainoa vaihtoehto. |
Tayseerin veljen basaarissa otimme perinteiset tuorepuristetut appelsiinimehut. Rakastan näitä tuorepuristettuja mehuja! Ne motivoivat minua kiipeämään ne n. 850 porrasta ylös vuoren huipulle! :D Ja tulihan sitä taas muisteltua aikaa, jolloin olin Monasteryllä töissä... Silloin jos koskaan olin huippukunnossa, kun ravasin näitä portaita ylös ja alas hurjalla helteellä! :D
Paluumatkalla saimme ihastella auringonlaskua ja tätä upeaa maisemaa. Näitä vuoria ja tätä maisemaa ikävöin Suomessa. Kauniit, karut, mystiset Petran vuoret, jotka pitävät sisällään upeita tarinoita ja salaisuuksia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti