Kohtasimme myös suuren suurta surua tämän reissun aikana. S:n isoisä, Tayseerin isä, koko Um Saihonin beduiinikylän heimojohtaja nukkui pois vierailumme aikana. Suuri mies oli poissa ja jäljelle jäänyt suru ja ikävä oli suurta.
Moni on kysynyt minulta Suomessa että oliko tämä menetys odotettavissa. Tässä korostuu jälleen kerran meidän kahden maan, idän ja lännen selkeä kulttuuriero. Beduiinit elävät niin hetkessä, he eivät huolehdi huomisesta eivätkä koskaan murehdi mitään etukäteen eivätkä varaudu ns. "pahimpaan". Eli vastauksena, ei ollut odotettavissa, tämä uutinen tuli täytenä yllätyksenä koko perheelle ja koko kylälle. Kun taas minä itse suomalaisen kulttuurin kasvattina ehkä osasin jo odottaakin tätä uutista. Yhtä vaikeaa ja raskasta kuoleman kohtaaminen on kuitenkin molemmissa kulttuureissa.
Alla oleva kuva jäi viimeiseksi kuvaksi ja miten kiitollinen olenkaan tästä kuvasta, tästä muistosta. Kolme sukupolvea yhdessä, kaksi nuorempaa auttaa vanhinta <3
En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että isoisä eli arabiaksi "Zeddu" ehti näkemään poikansa ja pojanpoikansa. Koko kylä sanoikin, että hän odotti että me tulemme kotiin ja sitten hän päästi irti... Ja uskon vahvasti, että asia on juuri näin.
Ehdimme viettää monta monta iloista ja onnellista päivää yhdessä ja meille jäi hyvät muistot Zeddusta. Onneksi olimme siellä kun tämä tapahtui. Kohtalo suunnitteli tämän näin.
Hautajaiset alkoivat beduiinikulttuurin mukaan heti seuraavana aamuna ja ne kestivät kolme päivää. Koko kylä saapui paikalle osoittamaan osonottonsa, tukensa ja kunnioituksensa vainajaa ja tämän perhettä kohtaan. Vieraita kävi siis tuhansia näiden kolmen päivän aikana. Ja koska Tayseerin isä oli heimopäällikkö, tuli hautajaisiin ihmisiä muistakin kylistä ja heimosta, aina Wadi Rumin aavikkoa myöten.
Hautajaiset käynnistyivät varhain aamulla ja ne kestivät yömyöhään. Miehet ja naiset olivat tuttuun tapaan erillään. Siellä tarjoiltiin kaikille vieraille teetä ja kahvia, taateleita sekä illallinen. Riisikattilalla oli kokoa kerrakseen, olihan vieraitakin aikalailla.
Um Saihonin kadut olivat hiirenhiljaisia, kaikki olivat ottamassa osaa hautajaisiin.
On uskomatonta, miten asiat menevät aina niinkuin on tarkoitettu. Meidän oli määrä matkustaa juuri tähän ajankohtaan Petraan, päästä nauttimaan yhteisestä ajasta ja olla mukana hautajaisissa kunnioittamassa vainajaa läsnäolollamme.
Kunnioitan Tayseerin isää hyvin paljon. Ei ole suinkaan itsestäänselvyys, että beduiinikulttuurissa isä antaa lapselleen luvan mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa, perustaa perheen tämän kanssa ja vieläpä muuttaa pois heidän kotimaastaan. Minun kohdallani kävi hyvin, isä ja koko perhe hyväksyivät minut heti ja ottivat suurella lämmöllä mukaan perheeseen.
Tayseerin isä oli uskomattoman viisas ja avarakatseinen mies, joka hyväksyi ja ymmärsi hyvin muita kulttuureita ja löysi aina ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Hän oli viimeisen päälle huumorimiehiä ja veisteli vitsejä aina kun ehti. Hänellä oli myös uskomattomia ja mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan, olihan hän ehtinyt nähdä ja kokea ja tavata paljon eri maiden päättäjiä/ johtajia/ kuninkaita elämänsä aikana. Hän oli vieraanvarainen ja välittävä, hänelle S oli erittäin tärkeä ja rakas.
Lepää rauhassa rakas Zeddu, kiitos kaikesta. Tulen aina kunnioittamaan sinua ja muistamaan sinut.
