Luolassa

Kyllä se vaan niin on, että luolaelämä ja nämä vuoret on se elämän suola täällä. Hyvin nukutun luolayön jälkeen muistin taas, miten rakastan täällä maassa erityisesti tätä luolaelämää. Beduiinikylässä riittää menoa ja meininkiä, meteliä, autoja yms. Mutta luolassa on niin ihanan hiljaista. Siellä ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä, vain luonnon ja eläinten ääniä, mitkä sinne kuuluukin.

Tayseer kävi tekemässä luolaamme perusteellisen pesun ennen meidän vierailua. Luola ei ole ollut ihan käyttämättömänä koko meidän poissaoloaikaa, onneksi, mutta kyllä se silti vaatii aina kunnon siivouksen, jotta voidaan varmistaa että luola on täysin turvallinen lapselle. Kaikki matot ja patjat on vietävä ulos jotta nähdään ettei missään piileskele skorpionia, kamelihämähäkkiä tai muita vaarallisia ötököitä. 

Tayseer meni jo aikaisemmin luolalle ja vei kaikki ruokatarpeet ja juomaveden sinne. Minä ja S lähdimme kiipeämään juuri hyvään aikaan, sopivasti ennen auringonlaskua. Kävelimme ihan rauhassa ja nautimme molemmat upeista maisemista. S huudahteli kantorepustaan "Oho!" ja "Waaaau!" Näimme matkan varrella aaseja, koiria ja lintuja ja pysähdyimme aina ihailemaan niitä. 

Puolimatkassa. Meidän luola ympyröity.

Oli myös siistiä huomata, että muistin vielä reitin luolallemme! Minulla on maailman huonoin suuntavaisto ja eksyn aina ja jokapaikassa. Tällä kertaa kuitenkin löysin perille :) Kiipeily oli astetta rankempaa ja vaativampaa kun kantorepussa oli reilu 10kg lisäpaino! :D Hyvää liikuntaa ettenkö sanoisi! Piti vaan tarkkailla jokaista askelta etten kaadu tai horjahda kielekkeeltä alas. Tämän takia halusin mennä valoisaan aikaan.

Tuolta alhaalta me kipusimme ylös!

Vihdoin pääsimme perille luolaan. Tayseer oli tehnyt tulet nuotioon ja S lähti samantien tutustumaan luolaan ja sen ympäristöön. Olihan siinä aikamoinen vahtiminen ja piteleminen ettei homma lähtenyt ihan käsistä! :D S oli todella innoissaan ja utelias näkemään jokaisen nurkan ja kivenkolon! Sanoinkin Tayseerille että miten esim. Tayseerin vanhemmat pystyivät kaitsemaan kaikkia 16 lasta luolassa, tai lähinnä sen ulkopuolella. Sieltä on aikamoinen pudotus jos joku horjahtaa kielekkeeltä alas.

Pieni seikkailija tutustuu luolaan

Sami nukkui yön jälleen kerran hyvin luolassa, aivan kuten vuosi sitten. Kun saimme S:n illalla nukkumaan, siirryimme iltanuotiolle shishan ja teen ääreen ja nautimme rauhallisesta illasta kahdestaan. Katselimme tähtitaivasta ja tuttuja "vuorihahmoja", mitä vuorten muodot muodostavat pimeässä yössä kuutamon valossa.

Shishaa iltanuotiolla

Kynttilät valaisivat kallion koloissa

Seuraavana aamuna S:n tutkimusmatka jatkui ja hän perehtyi luolan sisältöön entistä tarkemmin! Koko luolaseikkailu oli niin jännittävää, että S nukkuikin yli kolmen tunnin päikkärit luolassa! Kyllä luolassa nukuttaa hyvin :)

Päikkäreiden jälkeen tutkailimme vielä hiukan pihamaastoa ja kuuntelimme taas eläinten ääniä. Sää oli ihanan aurinkoinen ja S:kin pääsi kävelemään ensimmäistä kertaa ilman kenkiä luonnossa. Se tuntuikin hassulta jalkapohjissa :)