Viimeisten päivien fiilistelyä

Niin se kuukausi Petrassa vaan vierähti ja nyt olemme takaisin kotona Helsingissä. Mukanamme toimme paljon upeita muistoja ja kokemuksia, uusia taitoja ja auringonvalolla ja lämmöllä ladatut akut. Viimeiset päivät Petrassa hujahtivat supernopeasti.

 

Vietimme viimeisen perjantain tuttuun tapaan Pikku-Petrassa suvun kesken. S:n serkut näyttivät mallia, miten kiipeillään kiville ja kallioille ja tietenkin pikkumiehen piti seurata isompia perässä! Aika ketterästi hän viilletti toisten perässä, ehkäpä tässä näkyy tuleva vuorikiipeilijä? :D

Vietimme koko päivän Pikku-Petrassa kauniissa maisemissa. Sami nukkui päikkärit autossa ja meno jatkui entistä kovempana unien jälkeen. Todella aktiivinen ja hauska päivä! :)

Vietimme viimeisen yömme taas Aqabassa Amir palace hotellissa ja suuntasimme aamulla aikaisin lentokentälle. Paluulento meni hienosti, Royal Jordanian lentohenkilökunta ihastui S:in ja he viihdyttivät häntä lennon aikana ja toivat hänelle jatkuvasti herkkuja, kuten suklaakonvehteja ja -tikkuja, pillimehuja ja karkkia. Myös minä ja Tayseer saimme aamiaisleivät ilmaiseksi, koska S hurmasi henkilökunnan! :D Todella mukava henkilökunta, suuri kiitos heille!

Monastery

Teimme eilen perinteisen retken ylös Monasterylle. Menimme Pikku-Petrasta takakautta, mikä on äärettömän kaunis ja rauhallinen reitti, sillä harva turisti tietää sitä. Oli kuuma ja aurinkoinen päivä. Lähdimme iltapäivälle ja näimme upean auringonlaskun Petrassa.

S kulki iskän sylissä manducassa, mutta helteen takia (ja muutenkin) hän halusi välillä päästä myös itse jaloittelemaan jännittävään maastoon. Vajaan 1,5h kiipeämisen jälkeen saavuimme Monasterylle. Olipa ihana nähdä se taas pitkästä aikaa. Monastery on lempipaikkani Petrassa, sinne liittyy paljon muistoja, olihan se entinen työpaikkani! 

Pieni Indiana Jones <3

S tutustui innoissaan äidin vanhaan työpaikkaan ja juoksi villinä koirien perässä ja jakoi eväsleipänsä heidän kanssaan, aivan kuten äitinsä teki 5v sitten... <3

Joimme Monasterylla lempijuomaani lemonminttiä eli tuorepuristettua sitruunanmehua mintulla. Ai että se on raikasta ja hyvää!! Kun auringonlaskun aika alkoi lähestyi, päätimme lähteä portaita alaspäin eli ns. normireittiä. Tayseer sanoi siinä vaiheessa, että S voi ratsastaa aasilla alas. Meinasin tukehtua lemonminttuuni ja olin alkuun asiasta vähän eri mieltä, mutta Tayseer sanoi S:n olevan valmis. S on kyllä oikeasti kehittynyt ihan todella paljon ratsastamisessa ja hänen tasapainonsa kestää täydellisesti ratsailla. 

Myös S oli aasin nähdessään sitä mieltä, että manduca vaihtuu nyt toisenlaiseen menopeliin! Eihän siinä muu auttanut kun nostaa poika ratsaille. Hän lähti reippaana ja rohkeana ratsastamaan hänelle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, eikä katsonut kertaakaan taaksepäin ja huutanut äitiä. Yritin juosta heidän perässä ja räpsiä kuvia ja samalla huudella S:lle että "kaikki hyvin, pidä vaan kovasti kiinni", mutta lopulta en pysynyt enää heidän vauhdissa ja jäimme Tayseerin kanssa kaksin kävelemään portaita alaspäin. 

Siellä se pieni beduiini menee!

Parisuhdeaikaa :D

S ratsasti koko matkan Monasterylta alas eli yli 800 porrasta ja paikkapaikoin mitään portaita ei edes ole, vaan pelkkää tasaista "kallioalamäkeä".  

Kun lopulta myös me pääsimme Tayseerin kanssa alas, odotti meitä siellä pienimies suuren suurella ja ylpeällä hymyllä varustettuna! Menin S:n luo ja ojensin käteni että tulehan äidin syliin sieltä niin vastauksena kuului "EIIIIIIII!" S:lla olikin maailman ihmeellisin ja ihastuttavin matkaseura ikinä, aasin sivutaskuissa matkusti nimittäin koiranpentu ja pieni kani!

Kanin kanssa <3

Ja koiran päätä piti myös välillä silitellä

Oli kyllä tosi hauska retki meillä ja S:lla suuri seikkailu! Auringonlaskun jälkeen kiirehdimme vielä illalliselle ystävämme perheen luo.

 

Pikku-Petra

Vietimme viime perjantaita beduiineille tuttuun tapaan Pikku-Petrassa. Perjantai on täällä vapaapäivä ja silloin kaikki beduiinit suuntaavat Pikku-Petraan grillailemaan lounasta/ illallista nuotiolla. Meidät oli myös kutsuttu perjantaina mukaan Pikku-Petran illalliselle. 

Pystytimme leirin vapaalle alueelle ja teimme nuotion. Ruokaa odoteltiin muutama tunti ja sillä aikaa S ehti tutustumaan ympäristöön ja heittämään varmaan sata kiveä pitkin erämaata. Hän piipahti myös naapurileirissä leikkimässä beduiinilasten kanssa aikansa kuluksi. Meidän iltapäivää ilahdutti myös meidän ohi vaeltava beduiini vuohilaumansa kanssa. S oli siitä innoissaan ja huusi "BÄÄ BÄÄ!"

 

Lopulta ruoka oli valmista ja se oli jälleen kerran odottamisen arvoista! Tarjolla oli kanalla ja riisillä täytettyjä munakoisoja ja kesäkurpitsoja sekä paikallisia "kaalikääryleitä" sekä viinirypäleenlehtikääryleitä. Niin hyvää!! :)

Illallisen ja auringonlaskun jälkeen sää viileni hiukan. Takki vaan niskaan ja vielä ehti leikkiä muutamalla kivellä ennen kotiinlähdön aikaa!  Taas saimme paljon raitista, raikasta ilmaa kun vietimme koko päivän ulkona.  S ei meinaa viihtyä enää ollenkaan sisällä. Hän haluaisi olla kaiken hereilläoloaikansa ulkona katselemassa eläimiä ja autoja.

Luolassa

Kyllä se vaan niin on, että luolaelämä ja nämä vuoret on se elämän suola täällä. Hyvin nukutun luolayön jälkeen muistin taas, miten rakastan täällä maassa erityisesti tätä luolaelämää. Beduiinikylässä riittää menoa ja meininkiä, meteliä, autoja yms. Mutta luolassa on niin ihanan hiljaista. Siellä ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä, vain luonnon ja eläinten ääniä, mitkä sinne kuuluukin.

Tayseer kävi tekemässä luolaamme perusteellisen pesun ennen meidän vierailua. Luola ei ole ollut ihan käyttämättömänä koko meidän poissaoloaikaa, onneksi, mutta kyllä se silti vaatii aina kunnon siivouksen, jotta voidaan varmistaa että luola on täysin turvallinen lapselle. Kaikki matot ja patjat on vietävä ulos jotta nähdään ettei missään piileskele skorpionia, kamelihämähäkkiä tai muita vaarallisia ötököitä. 

Tayseer meni jo aikaisemmin luolalle ja vei kaikki ruokatarpeet ja juomaveden sinne. Minä ja S lähdimme kiipeämään juuri hyvään aikaan, sopivasti ennen auringonlaskua. Kävelimme ihan rauhassa ja nautimme molemmat upeista maisemista. S huudahteli kantorepustaan "Oho!" ja "Waaaau!" Näimme matkan varrella aaseja, koiria ja lintuja ja pysähdyimme aina ihailemaan niitä. 

Puolimatkassa. Meidän luola ympyröity.

Oli myös siistiä huomata, että muistin vielä reitin luolallemme! Minulla on maailman huonoin suuntavaisto ja eksyn aina ja jokapaikassa. Tällä kertaa kuitenkin löysin perille :) Kiipeily oli astetta rankempaa ja vaativampaa kun kantorepussa oli reilu 10kg lisäpaino! :D Hyvää liikuntaa ettenkö sanoisi! Piti vaan tarkkailla jokaista askelta etten kaadu tai horjahda kielekkeeltä alas. Tämän takia halusin mennä valoisaan aikaan.

Tuolta alhaalta me kipusimme ylös!

Vihdoin pääsimme perille luolaan. Tayseer oli tehnyt tulet nuotioon ja S lähti samantien tutustumaan luolaan ja sen ympäristöön. Olihan siinä aikamoinen vahtiminen ja piteleminen ettei homma lähtenyt ihan käsistä! :D S oli todella innoissaan ja utelias näkemään jokaisen nurkan ja kivenkolon! Sanoinkin Tayseerille että miten esim. Tayseerin vanhemmat pystyivät kaitsemaan kaikkia 16 lasta luolassa, tai lähinnä sen ulkopuolella. Sieltä on aikamoinen pudotus jos joku horjahtaa kielekkeeltä alas.

Pieni seikkailija tutustuu luolaan

Sami nukkui yön jälleen kerran hyvin luolassa, aivan kuten vuosi sitten. Kun saimme S:n illalla nukkumaan, siirryimme iltanuotiolle shishan ja teen ääreen ja nautimme rauhallisesta illasta kahdestaan. Katselimme tähtitaivasta ja tuttuja "vuorihahmoja", mitä vuorten muodot muodostavat pimeässä yössä kuutamon valossa.

Shishaa iltanuotiolla

Kynttilät valaisivat kallion koloissa

Seuraavana aamuna S:n tutkimusmatka jatkui ja hän perehtyi luolan sisältöön entistä tarkemmin! Koko luolaseikkailu oli niin jännittävää, että S nukkuikin yli kolmen tunnin päikkärit luolassa! Kyllä luolassa nukuttaa hyvin :)

Päikkäreiden jälkeen tutkailimme vielä hiukan pihamaastoa ja kuuntelimme taas eläinten ääniä. Sää oli ihanan aurinkoinen ja S:kin pääsi kävelemään ensimmäistä kertaa ilman kenkiä luonnossa. Se tuntuikin hassulta jalkapohjissa :)

Petra

Nyt olemme käyneet myös itse "päämestoilla" eli Petran turistialueella. Kävelimme tuttuun tapaan "takakautta" beduiinikylän puolelta, emme siis pääsisäänkäynniltä Wadi Musasta. Sää oli juuri sopiva patikoimiseen, lämpöä oli noin 16 astetta.

Petra oli S:lle unelmapaikka. Ympärillä vilisi aaseja, muuleja, hevosia sekä kameleita. Ratsaillehan se oli päästävä taas, saman tien! Tällä kertaa S saikin ratsastaa oikein olan takaa, hän viihtyi ratsailla pitkälle toista tuntia!

Kun pysähdyimme syömään paikallisen beduiininaisen luolalle, tuli siitä tietenkin hirveä huuto kun joutui luopumaan hetkeksi menopelistään. S rakastaa ratsastamista eikä näytä pelkäävän eläimiä tippakaan. Kamelia emme vielä testanneet, mutta S otti kyllä niihinkin jo lähituntumaa. En saanut siitä tilanteesta napattua kuvaa, koska vahdin lastani hysteerisenä ettei jättimäinen kameli tallaa hänen päälle tai vaikkapa puraise! Yritin kyllä pysytellä rauhallisena etten tartuna tätä "isojen eläinten pelkoa" poikaani :D

Muuten aikamme on kulunut täällä ihanien beduiini-illallisten parissa ja flunssaa parannellessa. Voiton puolella kyllä ollaan jo flunssan kanssa!