Hääpäivä

Tasan neljä vuotta sitten tänään minulla ei ollut aavistustakaan, että menisin seuraavana päivänä naimisiin. Beduiinikulttuurissa kun ei juurikaan suunnitella elämää eikä lyödä mitään aikatauluja/ tapahtumia lukkoon kalentereihin. 

Kun seuraavana aamuna heräsimme, totesi Tayseer että "tänään menemme naimisiin". Muistan sen hetken edelleen niin elävästi. Onneksi paras ystäväni oli juuri sillä viikolla käymässä luonamme Petrassa, joten pääsimme yhdessä fiilistelemään tulevaa hääjuhlaa! 

Uppouduin juuri katselemaan hääkuviamme Petrasta ja tuli niin paljon ihania muistoja mieleen. Hymyilyttää ja naurattaakin, niin ihmeellinen ja yllätyksiä täynnä se päivä oli. Ikimuistoinen. 

Olemme usein juhlistaneet hääpäiväämme ulkomaanreissulla, mutta tänä vuonna juhlimme päivää kotosalla. Emme vaihda mitään lahjoja, tavaraa on jo yllin kyllin ja liiaksikin. Juhlimme päivää kaikkein arvokkaimman ja tärkeimmän lahjan kanssa, oman poikamme <3 Valmistamme myös herkullisen illallisen ja nautimme päivästä ja illasta vapputunnelmissa!

Kotimatka

Kaksi viikkoa hurahti nopeasti ja pian olikin aika aloittaa kotimatka kohti Aqabaa ja siitä kohti Helsinkiä. Menimme myös viimeiseksi yöksi Aqabaan hotelliin, jotta kotimatka ei kävisi liian raskaaksi Samille. Meillä oli nimittäin aikainen aamulento takaisin Hkiin, joten kotimatka olisi pitänyt aloittaa jo aamuyöllä.

Tällä kertaa majoitumme Al Qidra- nimisessä hotellissa. Saavuimme illalla Aqabaan ja menimme melkeinpä suoraan nukkumaan. Tayseer kävi vielä perinteisesti ostamassa mausteita katukaupasta. 

Maisemaa hotellihuoneemme parvekkeelta

Aamulla olimme heti hotellin aamiaisen avauduttua ottamassa nopeat kahvit ja sitten vaan taksilla kentälle.  Paluulento sujui vielä paremmin kun menolento. Sami viihtyi oikein hyvin koneessa ja malttoi tällä kertaa jopa nukkuakin osan matkasta :)

Nyt on siis Samin ensimmäinen Jordania-reissu heitetty ja se meni hienosti! Oli mukava nähdä sukulaisia taas ja nauttia herkkuruokia heidän kanssaan. Eniten jään  Jordaniasta aina kaipaamaan nimenomaan vuoria ja luolia. Ehkäpä ensi kerralla vietämme enemmänkin aikaa luolilla, sitten kun Sami on isompi poika. Vuorilla mieli rauhoittuu. Siellä sielu lepää.

Lounas Pikku-Petrassa

Tayseerin sukulaiset halusivat viedä meidät reissumme viimeisinä päivinä ulos Pikku-Petraan syömään. Perjantai on Jordaniassa vapaapäivä ja se on ehdottomasti suosituin päivä Pikku-Petrassa. Matkaan täytyy lähteä hyvissä ajoin jos meinaa löytää vapaan paikan vuorilta. Kaikki perheet  kokoontuvat isoissa joukoissa Petran kallioille leirinuotion ääreen valmistamaan lounasta. 

Lounaspaikkamme.

Yllätyin suuresti kun huoneemme oveen koputettiinkin jo aamukymmeneltä ja kuulin huutoa "yalla yalla!" Lähdetään. Ihmettelin suuresti beduiiniasteikoilla niin aikaista aamuherätystä ja kömmin ylös patjaltani ja avasin oven. "Auto on jo pakattu ja kaikki on valmista, nyt mennään", sanoi Tayseerin veli. Selvä juttu, ei muuta kun superpikainen vaipanvaihto ja ylös, ulos ja autoon! 

Tuttuun tapaan suuren suuri perhe ei mahtunut kaikki auton sisälle, joten lapset ja yksi veljistä matkustivat tavaroiden kanssa auton lavalla. Otin tämän kuvan auton sisältä. Onneksi minä ja Sami pääsimme auton sisäpuolelle matkustamaan! :D  

Samin setä halusi opettaa Samille jo hyvissä ajoin auton ajotaitoja. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa vai miten se menikään...? ;)

Päädyimme kauniille, rauhalliselle paikalle syvälle Pikku-Petraan. Paikka oli minulle ihan uusi. Vietimme perheen kesken koko päivän auringon laskuun asti Pikku-Petran maisemissa. Söimme maittavan lounaan ja joimme tietenkin paljon, paljon teetä.

 

  

  

Oli mukava viettää kiireetön päivä Samin isovanhempien, tädin ja viiden sedän sekä heidän lastensa kanssa. Niin päiväunet kuin vaipan vaihtokin onnistui hienosti auton takapenkillä! Sää alkoi viilentyä iltaa kohden, onneksi meillä oli Samin makuupussi mukana! :) 

Uncles

Jälkiruoka. Double Apple.

Sami oppi nopeasti pitämään puolensa sadan serkkunsa oppikoulussa ja vetää tässäkin parhaillaan serkkulikkaa tukasta - oikein kunnolla! :D 

Suosittelen ehdottomasti Petraan matkaavia vierailemaan myös Pikku-Petrassa. Siellä ei törmää turisteihin ja saa kävellä rauhassa - siis muina päivinä kuin perjantaina! ;)

Päivä Petrassa

Hyvä ystäväni Marianne oli meidän kanssa samaan aikaan Jordaniassa ja hän tulikin meidän luo Petraan viettämään muutaman päivän kanssamme. Vietimme yhden päivän Petran vuorien sisällä turisteja leikkien ;) 

Oli mukava kävellä hiekalla, paistatella päivää ja nähdä paljon, paljon tuttuja! Kävimme vierailemassa myös tutuissa kahviloissa ja basaareissa. Imetyskin onnistui erään kahvilan luolassa kaikessa rauhassa. Tai alkuun sain olla kaikessa rauhassa Samin kanssa kahdestaan kunnes sinne yllättäen paukahti iso turistiryhmä (noin. 30 hlöä) seuraksemme! :D

Oli hauska kuulla joka puolelta beduiinien huutoja "Amm Sami, Amm Sami" (= Samin äiti!). Kyllä meillä siellä tuttuja riittää! Innokkaimmat beduiinit olisivat jo halunneet nostaa Samin ratsaille mutta "amm Sami" pysyi tiukkana ;) Katsotaan jos ensi kerralla sitten opetellaan ratsastusta, ei vielä kuitenkaan. 

Pääsimme myös Mariannen kanssa leikkimään beduiineja. Marianne otti ohjat käsiinsä, itse en olisi uskaltanut! :D Oli kyllä tosi mukava päivä! Paljon naurua ja iloa <3

Tässä kuvassa kamelin turpa alkaa olla jo vähän turhan lähellä!

Monastery

Tottakai Samin piti päästä ensimmäisellä Petran reissullaan kiipeämään myös ylös Monasterylle. Kantoreppu Manduca oli erittäin kätevä kantoapu tällaisille pidemmille patikoinneille. Siinä oli mukana myös kätevä "huppu", mikä suojasi auringolta ja tuulelta.

Kiipeäminen ylös vuorelle oli melko hidasta, koska näimme portaiden varrella paljon tuttuja joiden kanssa jäimme vaihtamaan kuulumisia. Kaikki halusivat nähdä Samia ja ottaa syliin ja pussailla poskille kuten beduiineilla on tapana tehdä kaikille vauvoille.

Tällaisessa maastossa kantoreppu on ainoa vaihtoehto.

Tayseerin veljen basaarissa otimme perinteiset tuorepuristetut appelsiinimehut. Rakastan näitä tuorepuristettuja mehuja! Ne motivoivat minua kiipeämään ne n. 850 porrasta ylös vuoren huipulle! :D Ja tulihan sitä taas muisteltua aikaa, jolloin olin Monasteryllä töissä... Silloin jos koskaan olin huippukunnossa, kun ravasin näitä portaita ylös ja alas hurjalla helteellä! :D 

Paluumatkalla saimme ihastella auringonlaskua ja tätä upeaa maisemaa. Näitä vuoria ja tätä maisemaa ikävöin Suomessa.  Kauniit, karut, mystiset Petran vuoret, jotka pitävät sisällään upeita tarinoita ja salaisuuksia <3

Luolayö

Tiukasta aikataulusta ja sukulaisten vierailuista huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin viettämään yön myös luolalla. Täytyy myöntää, että alkuun vähän jännitin miten yö luolalla menee vauvan kanssa, etenkin sitten kun pimeä iskee ja mietinkin alkuun uskallanko yöpyä siellä Samin kanssa. Meninmme aluksi "vain päikkäreille" luolalle, mutta päätimmekin sitten pienen pohdinnan jälkeen jäädä sinne myös yöksi.

Tämä päätös osoittautuikin koko reissun parhaaksi päätökseksi. En muistanutkaan, miten suuresti nautin luolaelämästä. Se voittaa beduiinikylässä ja Wadi Musan kaupungissa oleilun mennen tullen! Se ihana hiljaisuus, äärettömän kaunis maisema, puhtaat kalliot ja vapauden tunne, mikä iskee kun tuuli pöllyttää hiuksia... Ei sitä voi sanoin kuvailla, miten upealta se tuntuukaan. 

"How about some bedouinetea?"

Se oma rauha ja hiljaisuus oli oikein tervetullutta kylän vilinän jälkeen. Täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin niitä beduiineja, jotka eivät koskaan sopeutuneet meidän mittaapuulla ns. "normielämään" kylän taloissa, vaan valitsivat elää edelleen luolilla.

Illan pimentyessä oli aika taas ihailla upeaa tähtitaivasta ja nauttia nuotiolla valmistettua teetä. Sami nautti luolalla olosta yhtä paljon kuin minäkin. Luolassa oli myös erittäin lämmin nukkua, paljon paljon lämpimämpi kuin taloissa! Luola on etenkin talvisaikaan paljon parempi vaihtoehto kun kylän talot.

Yöllä kuuntelin taas eläinten temmellystä oven ulkopuolella. Koirat ulvoivat kuin sudet ja aasit hirnuivat villeinä. Mieleeni palasi paljon muistoja. Aamulla heräsin koiran ulvontaan luolan ikkunalaudalla. Ainutlaatuinen herätys, ettenkö sanoisi! ;) Sillä hetkellä minusta tuntui, että olen kotona <3

Meidän pieni rakas Leijonakuningas <3 Katselemassa toista kotimaatansa, tutustumassa omiin juuriinsa ja autenttiseen beduiinielämään.