Viimeinen etätyöpäivä

Menipä aika taas nopeasti- 3 viikkoa hujahti ja nyt on viimeinen etätyöpäivä meneillään. Pian pääsemme lähtemään juhannus miniloman viettoon! Tein tälläkin reissulla kaikki työpäivät Wadi Musan kaupungissa, missä netti on riittävän nopea. 

Maisemanvaihdos etätyöpäivillä piristää kummasti! Tekisin mielelläni töitä myös beduiinikylästä käsin, mutta siellä netti ei ole vielä riittävän nopea. Onneksi kuitenkin sinne on helppo päästä työpäivän jälkeen ja etenkin viikonloppuisin.

Kävimme tällä viikolla illallisella beduiinikylässä ystäviemme luona. Siellä Iftar alkoi tuttuun tapaan taateleilla, mehulla + jugurtilla. Sitä seurasi herkullinen pääruoka, grillattua kanaa riisi-kasvispedillä.

Oikein leppoisaa ja toivonmukaan aurinkoista Juhannusta kaikille! Nautin viimeisistä päivistäni täällä nyt lomaillen joten en varmasti tule avaamaan konettani ;) Ensi viikolla sitten Suomessa taas! 

Illallinen Pikku-Petrassa

Beduiineillä on tapana syödä illallista vkonloppuisin (eli pe-la) Pikku-Petrassa perheen kesken. Tämä on muutenkin hyvin tavallista heille muutenkin, mutta etenkin Ramadanin aikaan tämä tapa yleistyy entisestään. Pääsin viime vkonlopun aikana kahtena iltana illallistamaan kauniissa Pikku-Petrassa. 

Autossa melko tiivis tunnelma :D

Illallinen nautitaan luonnollisestikin ison suvun kesken ja koska autoista ja pulaa niin mahdollisimman moni sulloutuu samaan autoon, jotta mahdollisimman moni saadaan matkalle mukaan. Itse istuin autossa 11 beduiinin kanssa. Todettakoon että suurin osa oli lapsia, mutta oli meitä kuitenkin 4 aikuista. Autossa ei myöskään ollut ilmastointia eli kyydissä ei ainakaan tullut kylmä! :D 

Saavuimme Pikku-Petraan jo hyvissä ajoin keräämään muita, tekemään nuotiota ja valmistelemaan illallista, jotta kaikki olisi valmista heti auringonlaskun aikaan. Kanaa ja vihanneksia grillattuna - miten sattuikaan sopivasti juuri näin Juhannuksen alla <3 Toki Iftar-illalliselle kuuluu myös perinteisesti keitto sekä iso kattilallinen riisiä. Myös nämä valmistettiin nuotiolla kattiloissa.

Kun kaikki padat (ja shishat) on saatu porisemaan alkaa auringonlaskun odottelu. Lapset purkavat energioitaan pitkin vuoria ja erämaata ja muut istuskelevat varjossa ja käyvät läpi kuulumisia. 

Pikkuhiljaa aurinko alkaa laskea, noin klo 19.30 aikaan ja koko Pikku-Petran valtaa upea kultainen väri ja tuuli yltyy, mikä on erittäin tervetullutta helteisen päivän ja illan jälkeen. Auringonlaskun nautitaan taatelit ja lasi mehua tai jogurttia jonka jälkeen on aika käydä pääruokien kimppuun. 

Pimeys iskee nopeasti ja olemme kuun ja nuotion valon varassa. Syömme jälkiruuan täydessä pimeydessä ja nautimme teetä.

Puhdas vesi

Välillä on hyvä käydä poissa, niin muistaa taas arvostaa kaikkia niitä pieniä asioita mitä elämässä on. Yksi suurin arvostuksen aihe, mitä täällä suuresti Suomesta kaipaan on puhdas vesi. Jordaniassa on yleisesti ottaen todella vähän vettä eikä se ole kovin puhdasta. Paikalliset kyllä juovat hanavettä mutta itse saan siitä vaan rajun vatsataudin, mikäli vahingossa hörppään sitä. 

Nyt meidän täälläolomme aikana on vesi loppunut koko Wadi Musasta ja beduiinikylästä kahteen kertaan. Toisella kertaa vettä ei tullut muutamaan päivään. Useampi päivä ilman siivousvettä, kokkailuvettä, käsienpeduvettä, suihkuvettä jne.

Suomessa me taas kylvemme ja vieläpä juomavedessä! Tämä tuntuu taas täältä katsottuna niin uskomattomalta. Meillä on Suomessa ihana, puhdas vesi, mikä ei koskaan lopu! Suomessa ei suihkusta vesi lopu vaan se tulee aina kovalla paineella. Myös järvivesi on puhdasta ja siihen on ihana pulahtaa ja peseytyä. 

Jordaniassa vettä pitää käyttää säästäen eikä koskaan tiedä milloin suihkusta pihahtaa viimeinen pisara. Pesen aina shampoot äkkiä pois hiuksistani ja silmistäni ettei vesi lopu kesken kaiken! Luolalla eikä aavikolla luonnollisestikaan vettä ole ja siellä ollaan pelkästään kannettujen vesipullojen varassa. Siellä ei sitten turhaan peseydytä :P Suomessa taas monet käyvät joka päivä suihkussa ja vettä lotrataan mielin määrin, ehkä liikaakin. Aina tulee lämmintä vettä eikä haittaa yhtään vaikka sitä menee suuhun! 

Suomen puhdasta vettä siis on tällä hetkellä kova ikävä. Juon sitä litratolkulla kun tulen takaisin Suomeen :P Mutta nyt taidankin lähteä tästä taas veden ostoon! 

Aurinkoista vkonloppua kaikille! 

Ken aasilla ratsastaa

Olen aina ihmetellyt miten Petrassa jo pienet beduiinilapset laitetaan hevosen, aasin tai kamelin selkään. Se tuntuu minusta käsittämättömältä, mutta toisaalta taas, tuntuu beduiineista ihan käsittämättömältä että me Suomessa laitamme pienet lapset esim. suksille tai luistimille, lumilaudasta puhumattakaan! :D Maassa maan tavalla- todettakoon se taas kerran! 

Täällä tosiaan jo n. 2-3-vuotiaat lapset ratsastavat ihan täyttä häkää ilman minkäänlaisia turvavälineitä, kuten kypärää. On vain opittava pysymään kyydissä - maastosta ja vauhdista riippumatta! 

Jalat eivät yllä jalustimille-
tosin eipä niitä olisikaan :D

Itse en esimerkiksi uskalla ratsastaa ylös Monasterylle vuoren huipulle. Kiipeän sinne mieluummin itse ettei tarvitse pelätä aasin selästä putoamista. Nyt sunnuntaina sain kauhukseni todistaa miten tämä kuvan pikkumies kävi hakemassa alhaalta vuoren juurelta kaasupulloja ja vesitäydennystä isänsä kauppaan ylös Monsaterylle. Tämä poika on Tayseerin veljen lapsi, yritin kysellä kaikilta hänen ikäänsä, mutta kukaan ei muista - ei edes poika itse. Maksmissaan hän on kuitenkin 3-4-vuotias. 

Best friend <3

Latasimme painavat vesikanisterit aasin selkään ja lähetimme pojan matkaan. Kyllä hirvitti katsoa hänen perään... Poika on ennenkin ratsastanut tämän matkan yksin eikä hän kaipaa aikuista apuun. Aasi on pojalle kovin tärkeä eikä hän anna mielellään kenenkään ratsastaa sillä. 

Vähän apuja tarvitaan,
 että pääsee aasin selkään

Sinne meni! 

Soitimme pojan isälle ja varmistimme että poika oli päässyt turvallisesti perille. En ikimaailmassa uskaltaisi tehdä samaa matkaa yksin. Kiva että 3-vuotias uskaltaa! :D 

Vkonloppu Petrassa

Olipa mukava vkonloppua! Oli ihanaa vaihtelua päästä eroon töistä ja vaihtaa myös maisemaa Wadi Musasta Um Saihonin beduiinikylään. Työviikko vierähti todellakin töiden parissa, muuhun ei oikeen jäänyt aikaa.

Menen usein työpäivän jälkeen ihastelemaan tässä meidän pihalla kasvavia viinirypäle- aprikoosi- ja sitruunapuita. Miten kätevää hakea pihalta suoraan puusta esim. sitruuna ruuanvalmistukseen ja jälkiruuaksi aprikoosia? 

Koko vkonloppu meni lähinnä sukuloidessa. Emme ole vielä ehtineet käydä tervehtimässä kaikki veljiä ja siskoja ja illalliskutsuja sateli taas joka puolelta. Onneksi ei ollut minnekään kiire ja aikaa riitti kuulumisten vaihtoon, lasten kanssa riehuntaan sekä tietenkin ramadanin illallisherkkujen nautiskeluun. Niin muuten, täällä vietellään taas ramadania! Se alkoi 6.6. ja Eidiä juhlitaan sitten heinäkuun alussa.

Peukku pystyssä, hyvä meno!

Ramadanin ajan tyypillinen jälkiruoka

Tayseer oli sunnuntaina auttelemassa veljeään Monasteryllä. Tein päiväretken ylös vuorelle helteessä ja se vasta olikin hyvää liikuntaa! Siinä kiivetessäni niitä reilua 800 porrasta mietin taas kerran, että miten ihmeessä olen aikoinaan jaksanut tarpoa niitä edes takaisin työskennelläni Monasteryllä?? Taisi olla kunto silloin aikalailla parempi :P Voit lukea vanhoja työkuulumisiani Monasteryllä täältä ja täältä. :)

 

 

Fresh lemon&mint

 

Etätöissä

Terveisiä Petrasta! Olen täällä taas etätöissä, mikä mahdollistaa meille pidemmän oleskeluajan perheen ja ystäviemme parissa. Olin viimeeksi täällä etätöissä vuodenvaihteessa, talvella. Nyt on mielenkiintoista testailla etätyöskentely myös näin kesäaikaan! 

Petrassa on onneksi hiukan viileämpää kuin Wadi Rumissa. Etenkin sisällä taloissa on sopivan viileää eikä tarvitse hiki hatussa näppäillä konetta :) Toki ulkona on kuuma, 30-35 asteen välillä, mutta aamut ovat ihanan raikkaita, samoin illat. Keskipäivän aikaan istunkin visusti sisätiloissa työn ääressä :)

Eilen sain illalliseksi yhtä kaikkien aikojen lemppariruokaani täällä: Täytettyjä pikkuruisia munakoisoja ja kesäkurpitsoja. Näin myös ensimmäistä kertaa miten pitkä prosessi tämän ruuan valmistus onkaan! Ensin vihannekset pestään ja päät leikataan poikki.

Sitten jokainen vihannes koverretään erikoisveitsellä ontoksi sisältä. Sisällöt säästetään ja sekoitetaan täytteeksi yhdessä keitetyn riisin ja kanan kanssa.

Lopuksi täytetyt munakoisot ja kesäkurpitsat kypsennetään ja tarjoillaan kanan kanssa. Ruoka syödään perinteiseen tapaan käsin. Leipä ei kuulu tähän ruokalajiin mukaan. Herkullista!