Kun kerron tarinaani beduiinimiehen kanssa elämisestä, lähes poikkeuksetta jokainen kysyy minulta heti ensimmäisenä kysymyksen "mitä mieltä vanhempasi ovat tästä"? On hassua, mutta myös ymmärrettävää, että se tulee joka kerta ensimmäisenä kysymyksenä. Olen monesti miettinyt kirjoittavani tästä aiheesta ja eilisiltainen keskustelu ystäväni kanssa insipiroi minua nyt vihdoin kirjoittamaan tästä.
Muistan sen hetken, kun kerroin perheelleni, että beduiinimieheni, ketä he eivät olleet koskaan tavanneet, kosi minua viime reissullani Petrassa. Isäni pomppasi samantien illallispöydästä ylös ja tuli halaamaan minua ja onnitteli iloisesta uutisesta. Perässä tuli veljeni ja äitini. Se ei ollut ihan perinteisin tapa mennä naimisiin. Perinteitä tässä ei ole pahemmin muutenkaan noudatettu, mutta sen verran olin vanhanaikainen, että halusin perheeni tapaavan tulevan aviomieheni ennen kuin menin hänen kanssaan naimisiin. Niimpä vein perheeni Jordaniaan.
Matka oli ikimuistoinen. Perheeni ja Tayseer tulivat parhaalla mahdollisella tavalla toimeen - kaikilla oli asenne kohdillaan ja tutustumisloma meni täydellisesti. Perheeni sopeutui käsittämättömän nopeasti beduiinielämään. He yöpyivät hotellissa Wadi Musassa, mutta tulivat luonnollisestikin yökylään myös meidän luolaan! Äitini unelma oli ratsastaa sinne aasilla minun kertomien tarinoideni perusteella ja se toive toteutettiin! :D
Illallistimme naapuriluolassa isolla porukalla. Beduiinit olivat kiinnostuneita tapaamaan perheeni ja he tulivatkin sankoin joukoin illallistamaan kanssamme. Siinä me istuimme kaikki yhdessä isossa ringissä lattialla nuotion rätistessä ulkona ja huilun soittoa kuunnelleen.
Perheemme tutustuivat myös toisiinsa. Illallistimme toisena iltana Tayseerin vanhempien kotona ja Tayseerin isä kertoi meille tarinoita nuoruudestaan ja Tayseer tulkkasi niitä meille englanniksi. Veljien ja siskojen ja naapureiden lapset juoksivat jaloissamme ja alkoivat "esittää" perheelleni. Meteli oli taas katossa ja ulko-ovi kävi koko ajan. Milloin sisään tuli naapuri etsimään lapsiaan - tai muuten vaan käymään, milloin sieltä tuli joku perheenjäsen, milloin lampunkorjaaja uusi, iso kattolamppu olallaan, milloin kukakin...! :D Tilanne oli aika koominen. Mutta sekin meni hyvin!
Vanhempani ja koko perheeni on ottanut Tayseerin parhaalla mahdollisella tavalla perheeseemme. Kukaan ei ole koskaan epäillyt tai kyseenalaistanut päätöksiäni. Minuun on aina luotettu, että osaan tehdä itse omat päätökseni. Minua on kannustettu ja autettu aina kun olen apua tarvinnut. Vaikka jokainen meistä tekeekin elämästään oman näköisen, on perheen tuki silti äärettömän tärkeä asia.
Minua ei ole koskaan muiden mielipiteet ohjanneet elämäni päätöksissä ja tottakai olisin jokatapauksessa tehnyt tämän valinnan elämässäni - lähimmäisteni tuella tai ilman. Mutta olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen, että sain tehdä tämän perheeni tuella ja hyväksynnällä. Tämä ei ole aina nimittäin itsestäänselvyys. Olen onnekas, kun olen saanut tällaiset vanhemmat ja veljen <3 Parhaat mahdolliset!
Tämä biisi kiteyttää ajatukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti