Jatkan vielä samasta aiheesta, mistä kirjoitin edellisessä postauksessani. Nimittäin saan minä usein myös kysymysiä siitä että miten Tayseerin vanhemmat ottivat minut vastaan. Yhteistä kieltähän meillä ei ole, yritän heikolla arabian kielelläni jollakin tavoin kommunikoida heidän kanssaan ja kyllä sillä muutaman sanan osaamisellakin jo pääsee aika pitkälle! Kehonkielellä paikataan ne puuttuvat sanat.
Myös Tayseerin vanhemmat ovat hyväksyneet minut 100%:sti ja hyväksyneet liittomme. Jordaniassa vanhemmilla on suurempi rooli päätöksen teossa kuin meillä Suomessa. Mikäli Tayseerin isä (tai isoveljet) eivät olisi hyväksyneet minua Tayseerin vaimoksi, emme voisi olla nyt naimisissa. Se kuulostaa meistä tietenkin erikoiselta, mutta näin se vaan on. Siksi olenkin kiitollinen myös Tayseerin vanhemmille ja sisaruksille, että he hyväksyivät minut ja ottivat minut avosylin perheenjäseneksi.
Tayseerin vanhemmat olisivat myös voineet kieltää meidän Suomeen muuton. Mutta sitäkään ei meiltä kielletty vaan päätöksemme hyväksyttiin. Tottakai koko suku siellä oli surullinen kun muutimme Petrasta pois mutta he olivat samalla myös onnellisia puolestamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti