Olen niin iloinen, että aloin kirjoittamaan tätä blogia vajaa kaksi vuotta sitten! Niin moni muisto meinaa unohtua, kun uusia tulee koko ajan tilalle, niin välillä on vaan niin ihana palata vanhoihin tarinoihin. Luin juuri vuoden 2013 kirjoituksiani, mitkä on kirjoitettu Petrassa ollessani. Etenkin tämä kirjoitus sai minut totaalisesti taas Petran tunnelmiin ja muistan tuon illan kuin eilisen. Kuvat ovat vaan surkeista surkeimpia, mutta en omistanut tuona aikana kameraa enkä älypuhelinta. On hassua ajatella sitä nyt kun kotonta löytyy läppärin lisäksi älypuhelimet ja iPadit... Tunnelma kuitenkin palaa mieleen ilman huippukuviakin <3
Petrassa aika pysähtyy. Puhelimettomuus oli niin rentouttavaa! Mieli lepäsi kun sai vain keskittyä siihen hetkeen, mikä oli käsillä eikä ollut huolta huomisesta. Kirjoitin myös ihan perinteistä päiväkirjaa Jordaniassa, sillä halusin kirjoittaa heti kaikki parhaat jutut tuoreeltaan, enkä halunnut olla riippuvainen kannettavan akusta.
Kaivoin myös päiväkirjani esiin ja luin vanhoja tarinoita sieltä. On ihan pakko jakaa eräs tarina, minkä olen kirjoittanut kesällä 2011. Olin silloin kolmatta kertaa Jordaniassa ja menin ensimmäistä kertaa luolaan. Päiväkirjassani kirjoitan, miten minua hävetti, kun saavuin vuoren juurelle jättiläismäisen matkalaukkuni kanssa. Ei sitten tullut mieleen ottaa rinkkaa, minkä saisi kätevästi selässä kannettua ylös vuoren huipulle. Ei - minulla oli vanha kunnon matkalaukku ja sen painoksi olen kirjoittanut 22 kg. Tayseer pakkasi mukaansa shishan ja vettä. Minulla oli sitten muutama muukin elintärkeä asia mukanani, kuten meikit + meikinpoistoaineet (?), farkkuhame (??), bikinit (???), paljon kenkiä ja muita yhtä tarpeellisia juttuja. 22 kilon edestä.
Saavuimme vuoren juurelle illalla, sillä päiväsaikaan kiipeäminen oli liian kuumaa puuhaa. Onneksi joku Tayseerin beduiinikaveri tuli auttamaan meitä matkalaukkuni kannossa. Emme olisi ikinä saaneet sitä itse raahatuksi huipulle. Ystävämme lähti raahamaan laukkuani muulin selässä kohti luolaamme... Tämä kuva ehkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa....
 | |||
| Logistiikka pelaa |
Kyllä tälle näylle naurettiin siellä. Minulta kyseltiin, että miksi ihmeessä tarvitsen niin paljon kamaa luolaan. Beduiinit kyselivät naurunsa lomasta, että mitä minulla on siellä. Kun vastasin että vaatteita niin se herätti vain lisää huvittuneisuutta. Minulla ei esimerkiksi ollut tulentekovälineitä, ei mitään puukkoa tai muuta teräasetta... Mutta oli minulla sentäs kosteuspyyhkeitä, aurinkorasvaa sekä aftersunia mukana :D
 |
| "Voisitteko toimittaa laukkuni tähän osoitteeseen, kiitos?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti