Uuden vuoden suunnitelmia

Uusi vuosi lähestyy! Ja mekin saimme eilen tehtyä uuden vuoden suunnitelmia. Tiedän - olemme suomalaisittain melko myöhässä suunnitelmiemme kanssa mutta beduiinilaisittain todella hyvissä ajoin ;) 

Meidän vuosi vaihtuu Wadi Rumin aavikolla! <3 Aavikon tunnelmiin pääset täältä! Vähän erilainen vuodenvaihde siis tällä kertaa! Lähdemme tänään etätyöpäiväni jälkeen ystäviemme kanssa kohti Wadi Rumia ja yövymme aavikolla. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa miten vuosi siellä vaihtuu - on siis tosi jännittävää nähdä! Nyt ei ainakaan ole skorpioneista pelkoa sillä kylmä sää pitää ne loitolla, hehe! :) 

Wadi Rumista jatkamme sitten perjantaina suoraan Aqabaan. Varasimme kaksi hotelliyötä Aqaban keskustasta - en malta odottaa! <3 Aqabassa on lämmin sää ja ehkäpä pääsen ottaamaan bikinitkin vihdoin esille! 

Aqabaan meillä ei ole sen tarkempia suunnitelmia vielä, mutta varmasti nautimme vuoden ensimmäisistä päivistä hyvän ruuan, shishan ja kuplivan kera! :) 

Uuden vuoden lupaukseni tänä vuonna on se, että pyrin entistä enemmän vähentämään turhista asioista stressaamista ja valittamista ja elämään entistä enemmän hetkessä!  

Nautinnollista Uutta Vuotta 2016 kaikille! Muistakaa unelmoida ja haaveilla - ja jahdata niitä niin pitkään, että ne toteutuvat! Muistakaa elää ja nauttia! 

Etätöissä

Sain työpaikaltani mainion tilaisuuden kokeilla etätyömahdollisuutta Jordaniasta käsin. Sain ajatuksen päähäni kerran, kun olin lentokentällä ja sain kiireisen työpyynnön, mikä piti saada hoidettua samantien. Onneksi läppärini oli mukana, ei tarvinnut kuin yhdistää netti päälle niin sain homman hoidettua- juuri ennen kuin boarding päättyi. ;)

Teen työkseni digitaalista markkinointia ja tänä päivänä nopeat netti- ja VPN-yhteydet, hyvät koneet ja netin kautta toimivat puhelinlinjat, kuten Skype mahdollistavat työskentelyn ihan mistä päin maailmaa tahansa! Siksipä lähdin testaamaan miten se onnistuu täältä Petrasta käsin.

Testasin jo viime kesänä netin nopeutta ja VPN-yhteyttä täällä. Halusin varmistaa, että netti täällä on riittävä pyörittämään kaikkia vaadittavia järjestelmiä ja ohjelmia. Ja onnistuihan se- tosin ei beduiinikylässä. Siellä netti ei ollut tarpeeksi nopea, mutta tässä lähimmässä kaupungissa Wadi Musassa kaikki toimii hienosti! 

Nyt on kaksi etätyöpäivää takana enkä ole vielä törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin. Otan palaveripuhelut skypen välityksellä ja suurimman osan yhteydenpidosta hoituu meilin kautta. Voin pitää skypen chatin välityksellä yhteyttä työkavereihini reaaliajassa vaikka koko päivän ajan! Kätevää! Otan myös työni sen verran vakavasti että haluan hoitaa kaikki vähintäänkin samaa tasoa pitäen kuin Hkin toimistolla istuessani. Yksi helpottava asia tässä on se, että kellonajat ovat täysin samat Jordaniassa ja Suomessa!

Tämä on ihan loistava ratkaisu tällä hetkellä tähän meidän kahden kotimaan tasapainotteluun! Vaikka "pääkotimme" onkin tällä hetkellä Suomessa, haluamme silti vierailla myös Jordanian perheen ja sukulaisten luona niin paljon kuin vain mahdollista. Tilanne on tänä päivänä sellainen ettei kenelläkään beduiinilla ole mahdollisuuksia vierailla meidän luona Suomessa. Sen takia siis kaikki tapaamisemme on täysin meistä kiinni. 

Etätyö mahdollistaa meille pidemmän oleskeluajan Jordaniassa. Viikko tai kaksi kerran-kaksi kertaa vuodessa on aivan liian vähän. Haluamme olla beduiinien kanssa pidempiä aikoja. Tayseerin suku on jo pelkästään niin suuri ettemme ehtisi vierailemaan kaikkien sukulaistemme luona viikon mittaisen loman aikana! ;D 

Olemme nyt yhteensä kuukauden täällä yhtäjaksoon ja mikäli etätyöni kanssa menee kaikki hyvin, en näe mitään syytä miksi emme jatkossa viettäisi täällä pidempiäkin aikoja etätyön merkeissä! 

Patikkaretki Pikku-Petraan

Tapaninpäivänä päätimme tehdä pitkän patikka-ratsastusretken ystäviemme kanssa Pikku-Petran upeissa vuoristomaisemissa. Matka oli pitkä, joten pakkasimme paljon juomavettä sekä ruokatarpeita aasiemme selkään. Lähdimme aamuyhdeksältä matkaan ja palasimme vasta auringonlaskun jälkeen takaisin. 

Pieni kokoero ei menoa haitannut! ;)

Mukaan matkallemme lähti myöskin yhden aasimme muutaman kuukauden ikäinen vauva sekä pieni koiranpentu. Alkuvalmisteluiden jälkeen oli tämä sekalainen seurakuntamme valmis lähtemään matkaan!

Tämä reitti oli minulle ihan uusi ja sain kokea tämän ensimmäistä kertaa. Matkamme taittui paikoin kävellen, paikoin kiipeillen ja paikoin ratsastaen. Välillä reitti meni niin kapeaksi että piti vaan laittaa silmät kiinni ja toivoa ettei jalka lipsahda reunan yli. En uskaltanut ratsastaa läheskään koko ajan sillä aasinkin kaviot lipsuivat siihen malliin paikka paikoin että olisimme ehkä menneet rytinällä molemmat kuilun pohjalle jos minä olisin vielä taitellut aasin selässä epäammattimaisin ottein! 

Välillä reitti oli liian haastava jopa aaseille

Kesken kaiken meidät yllätti vanha beduiininainen suuren vuohilaumansa kanssa. Meidän piti varoa vuohien tiputtelemia kiven järkäleitä ettei tule osumaa päähän! :D

Kova kiipeäminen todellakin oli tämän arvoista! Vuoren huipulla oli kova tuuli ja näkymät ihan huikeat! Teimme lounasta tuulen suojassa ja jatkoimme sen jälkeen matkaa. Olimme vielä korkealla vuorella kun aurinko alkoi laskea. Se oli kaunista katseltavaa. Rakastan sitä kullanpunertavaa väriä millaiseksi vuoret muuttuvat kun auringon viimeiset säteet osuvat niihin. 

Halusin kuvata auringonlaskua ja ottaa selfieitä, mutta beduiinit alkoivat hoputtaa minua. Pian ymmärsin miksi. Kun pimeys laski yllemme oli alastulo lievästi sanottuna haastavaa. Meidän piti kiirehtiä, jotta ehtisimme mahdollisimman pitkälle ennen täyden pimeyden tuloa. Minut laitettiin taas ratsaille jotta pääsisimme liikkumaan nopeammin. Pelkäsin aasin selässä kun se lipsui kapeissa seinämäkohdissa ja välillä hyppäsin kesken vauhdin pois selästä, kun en kestänyt jännitystä enää. 

Kuvani loppuivat siis valitettavasti tähän auringonlaskukuvaan - sen jälkeen en enää uskaltanut kaivaa puhelintani esiin. Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta alas vuoren juurelle ja siitä olikin taas ihan mukavan leppoisaa ratsastella takaisin beduiinikylään :) 

Tämän retken jälkeen oli jalat peppu melko jumissa mutta mieli niin onnellinen! Taas olen yhtä mielentöntä seikkailua rikkaampi ja tulen pitämään nämä hetken mielessäni aina <3

Jouluterveiset Jordaniasta!

Salaam aleikum! Terveisiä talvisesta Petrasta! Olemme täällä taas yhdistetyllä joululoma + etätyökeikalla. En ole harmikseni ehtinyt päivittämään blogiani ollenkaan joulukuussa, meinasi kiire ja stressi päästä ottamaan niskaotteen minusta - ja varmaan monesta muustakin. Mutta nyt on aika taas palata normaaliin tahtiin ja hengähtää hetki.

Lensimme Jordaniaan joulun aaton aattona ja sain pidettyä siinä pienen joululoman. Se tuli erittäin hyvään saumaan ja todella tarpeeseen! Kyllä sitä vaan jokainen meistä tarvitsee pienen hengähdyshetken aina silloin tällöin ettei karkaa työn teko ihan käsistä! 

Kantaväestö ei vietä joulua Jordaniassa mutta täällä on kuitenkin jonkun verran myös jordanialaisia kristittyjä, joten jouluaatto oli kaikille (myös muslimeille) vapaapäivä. Suurin osa kaupoista ja ravintoloistakin oli kiinni jouluaattona. Tämä tuli minulle yllätyksenä, meillä oli nimittäin suunnitteilla piipahtaa aattona luolabaarissa, mutta se olikin kiinni! 

Reitti Pikku-Petrasta Petraan

Teimme jouluaattona ihanan kävelyretken Pikku-Petrasta Petraan. Reitti menee ns. takakautta Petraan ja maisemat on henkeäsalpaavat. Menimme taas niin lähelle Israelin rajaa, että sain puhelimeeni Israelin soittojen ja viestien hintatiedot. Saavuimme siis Petraan takakautta eli näimme ensimmäisenä Monasteryn. Kävin fiilistelemässä vanhalla työpaikallani, missä myin hopeakoruja ja -esineitä turisteille lähes kolme (!!) vuotta sitten. Sain Tayseerilta joululahjaksi uuden upean moonstone-sormuksen Queen Noor foundationin hopea-aarteista. :) Vajaan kolmen vuoden takaisiin työtunnelmiin pääset tästä.

Vanha työpaikkani

Jatkoimme siitä matkaa Tayseerin vanhalle työpaikalle ja näimme matkan varrella paljon tuttuja. Istuimme vähän väliä teelle ja shishalle pieniin myymälöihin ja basaareihin ja vaihdoimme kuulumisia beduiinien kanssa. 

Nautin matkan varrella lempijuomaani:
 tuorepuristettua granaattiomenamehua limellä!

Toisin kuin moni luulee, on Jordaniassakin tällä hetkellä talvi. Joulukuu on itseasiassa vuoden kylmin kuukausi ja etenkin Petran vuoristossa sää on melko viileä. Etelässä Aqabassa on tosin kesä läpi vuoden ja olemmekin menossa sinne lähiaikoina lämmittelemään ja nauttimaan kesästä :) Mutta Petrassa on tosiaankin talvitakille ja hanskoille käyttöä. Päivisin lämpöä on auringossa noin 13-15 astetta, joten silloin tarkenee olla ilman talvitakkia mutta heti auringon laskettua on villasukkien ja toppatakin oltava lähellä! ;)

Aattoiltana vietimme perheillallista Tayseerin vanhemmilla Wadi Musassa. Valitettavasti heidän perheensä on niin suuri ettei kaikkia saa koskaan kerralla paikalle, mutta tällä perheillallisella oli jo ihan hyvin perhettä edustettuna, paikalla oli vanhemmat, viisi veljeä ja sisko sekä heidän lapsiaan. Siinä syntyi jo tunnelmaa kerrakseen! ;)

Joulupäivänä teimme kertakaikkisen upean retken minulle ihan uuteen paikkaan - kerron siitä lisää seuraavassa postauksessani. Sekä myöskin etätyömahdollisuudestani! 

Uskonnot

Mietin hetken, että kirjoitanko ajatuksiani Pariisin järkyttävistä uutisista. Aihe on niin kamala ja saa mieleni surulliseksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkäpä kirjoittaminen auttaa. En niinkään nyt keskisty tekstissäni Pariisin tapahtumiin, vaan enemmänkin tästä kasvavaan muslimipelkoon/vihaan. 

Olen seuraillut nyt kahden päivän ajan sosiaaliseen mediaan ilmestyviä mielipidepostauksia, mitä ihmiset jakavat ahkerasti. Suuri osa keskittyy onneksi Pariisin tukemiseen ja toipumiseen, mutta osa kääntyy myös negatiivisiksi tweeteiksi & postauksiksi. Silmiini osui tällainen postaus: "If your religion is worth killing for, please start with yourself". Ymmärrän kyllä, että tämä perustuu ihmisten tietämättömyyteen. Tiedän myös että tuo viesti on ehkäpä suunnattu suoraan terroristeille julkaisijoiden puolesta, mutta on väärin kirjoittaa, että uskonto ajaisi ihmisiä näihin tekoihin. Ei mikään uskonto aja ihmisiä tappamaan. 

On ikävää, että tällaisia luuloja on, sillä se tekee muslimien elämän vaikeammaksi. On loukkaavaa ja ala-arvoista yleistää ihmisiä ja luokitella kaikki muslimit samaan luokkaan. En väitä olevani islamin uskonnon asiantuntija, mutta tiedän sen, että oikealla tulkintatavalla se on rauhaa rakastava uskonto - kuten kaikki muutkin uskonnot.

Toivoisin, että ihmiset muistaisivat erottaa muslimit ja terroristit toisistaan. Lähetän myös paljon paljon tukea ja rakkautta Pariisiin- ja jokaikiseen toiseenkin maahan jotka kärsivät tälläkin hetkellä terroristien iskuista ja toivon sinne pikaista toipumista <3

Syksyn kuulumisia

Tämä syksy on kyllä mennyt hurjan nopeasti! En voi käsittää, että nyt eletään jo marraskuuta täyttä häkää! Tähän syksyyn on mahtunut paljon kaikkea kivaa: elokuussa juhlimme serkkuni häitä ja tässä pitkin syksyä minun sekä ystävieni 3-kymppisiä. The new era is here! ;D 

Häissä Helsingissä

Vietimme viikonloppuja mökille sieniä ja marjoja keräillen ja saunasta & uimisesta nauttien. Rapujuhliakin vietimme siellä sekä venetsialaisia! Puhelimeni hajosi alkusyksystä, joten kadotin kaikki valokuvani, mutta onneksi voin poimia kuvia instagramista! 

Kolmekymppiseni

Syksy on ollut kaikenkaikkiaan täynnä menoa ja meininkiä ja sääkin on ollut poikkeuksellisen hyvä!   Pimeyskään ei ole vielä päässyt "niskan päälle", kun kelloja siirrettiin. On tullut urheiltua ja ulkoiltua paljon ja nautittua pitkistä ja rauhallisista aamupalahetkistä vkonloppuisin. Nyt poden pientä syysflunssaa kotona joten on hyvin aikaa kirjoitella muistiin syksyn kuulumisia :)

Seuraava Jordanian matkakin on jo varattu :) Tällä kertaa menemme sinne jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Kiva päästä näkemään jordanialainen uusivuosi! 

 

Halloween

On taas se aika vuodesta, kun saa revitellä naamiaisasujen kanssa oikein kunnolla! Naamiaisia pitäisi kyllä mielestäni järjestää useammin kuin kerran vuodessa! On hauskaa pukeutua joksikin ihan muuksi - vain mielikuvitus on rajana! Tänä vuonna päätimme olla Mr. & Mrs. Sparrow.

Merirosvoina Helsingin yössä - mahtavaa! :D Ehkä viemme nämä asut mukanamme Jordaniaan seuraavalla visiitillämme. Siellä olisi varmasti kova kysyntä tälle Jack Sparrown hatulle! ;)

Maailma muuttuu

Katselin taas lempiohjelmaani Armania ja sain siitä taas kipinän kirjoitella pitkästä aikaa tänne. Arman puhui tämän päivän jaksossa siitä, miten nopeasti maailma muuttuu ja kehittyy. Aloin itsekin miettimään Jordaniaa ja Petran kaupunkia millainen se oli silloin kuin vierailin siellä ensimmäisen kerran lähes neljä vuotta sitten ja mitä se on nykyään. 

Ensimmäisenä mieleeni tulee älypuhelimet. Vajaa neljä vuotta sitten en tiennyt yhtäkään beduiinia Um Saihonin kylässä, joka olisi omistanut älypuhelimen. Pidimme silloin Tayseerin kanssa yhteyttä tekstiviestien ja satunnaisten Globetel-puheluiden välityksellä. Sovimme aina tekstiviestitse, että Tayseer yrittää saada itselleen autokyydin lähimpään Wadi Musan kaupunkiin, missä hän pääsi nettikahvilaan puhumaan kanssani skypen välityksellä. 

Beduiineille tuttuun tapaan Tayseer oli usein myöhässä sopimiltamme Skype-treffeiltä ja odottelin usein tunninkin verran linjoilla. Joskus kyllästyin odotteluun ja kävin välissä suihkussa ja tein iltapalaa, keittelin teetä ja katselin telkkaria. Hard life! 

Muistan kun puhuimme skypen välityksellä, tuli usein muutama beduiini kameran päähän myös ihmettelemään videopuheluamme. Se oli huvittavaa aikaa ja tuntuu jotenkin niin kaukaiselta nyt! Tayseer oli yksi harvoista kylän beduiineista, joka oli Facebookissa silloin 4 vuotta sitten. Se oli silloin vielä uutta ja ihmeellistä ja kun muutin itse kylään oli moni beduiini jonossa pyytämässä, että loisin heille läppärilläni Facebook-tilin. 

Aluksi pidin sitä jotenkin niin liikuttavana, että perustinkin heille FB-tilejä, mutta pian huomasin että minulla oli kädet täynnä töitä, kun kukaan heistä ei osannut lukea tai kirjoittaa, niin jouduin myös ylläpitämään heidän tilejään ja vastailemaan mahdollisiin kaveripyyntöihin! :D 

Nykyään yhä useampi Petran beduiini omistaa älypuhelimen ja heillä on Facebook-tilit. Heillä on monilla whatsapp ja soittelevat meille Suomeen viberin tai Facebookin kautta. Tietenkin tämä on meidän kannaltamme mainio juttu, että voimme pitää ilmaiseksi ja erittäin helposti yhteyttä Petran sukulaisiimme ja ystäviimme. En tiedä onko se hyvä vai huono asia että kehitys menee eteenpäin ja teknologia valloittaa jopa perinteiset beduiinit. Kyllähän se toki tekee elämästä helpompaa - vai tekeekö?

Itse ainakin rakastan olla luolilla ilman nettiä ja akkua ja pitää totaalista somelomaa kaikesta! Onneksi Petrasta löytyy kuitenkin vielä myös niitä perinteisimpiä beduiinejakin, jotka eivät omista minkäänlaista puhelinta ja elävät yksinkertaista elämää vuorilla. <3