Dear Petra

Viikko Petrassa vierähti taas kerran liian nopeasti. Paljon ehdimme kuitenkin taas tehdä ja nähdä. Yövyimme luolassa sekä Pikku-Petrassa, ihailimme auringonlaskuja, illallistimme sukulaisten luona ja vierailimme kyläläisillä. Vierailut olivan vaan hiukan kiusallisia näin ramadanin aikaan kun isäntäväki ei voinut tarjota meille mitään. Tai tarjosivathan he teetä meille, mutta eivät voineet itse sitä juoda. Se jos mikä on ahdistavaa juoda janoisen henkilön seurassa, joka voi vain katsella vierestä kun nautimme teetä noloina kupin pohjaa tuijotellen... :D

Iftar- illallisen valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja se viimeistellään juuri ennen auringonlaskua. Heti auringon laskettua kuuluu moskeijan rukouskutsu, jonka jälkeen saa syödä. Paaston jälkeen on syytä aloittaa kevyesti että vatsa tottuu hiljalleen taas ruokaan ja juomaan. Iftar aloitetaankin mehu- tai jogurttilasillisella. Se ikäänkuin herättää vatsan jonka jälkeen nautitaan tuoreita taateleita tai pieniä taatelikeksejä varovasti. Kun vatsa on taas täysin hereillä on aika aloittaa itse pääruoka.

Lapset aloittavat paastoamisen noin kymmenen vuoden iässä. He paastoavat aluksi vain puolipäivää ennen kun siirtyvät kokopäiväiseen paastoamiseen. 

Um Saihonin kylä on hyvin täyteen asutettu ja on sen vuoksi melko vilkas ja meluisa. Sen vuoksi yö hiljaisessa Pikku-Petrassa tähtitaivaan on erittäin tervetullutta aina silloin tällöin! Nukuimme patjoilla uskomattoman kauniissa paikassa. Beduiineilla onkin tapana sanoa, että ko. yöpyminen ei ole neljän eikä viidenkään tähden hotelli vaan miljoonan tähden yöpyminen ;)