Kotimatka

Sää oli yllättävän mukava Petrassa. Tämä kesä olikin poikkeuksellisen viileä edelliskesiin verrattuna. Aqabassa lämpö kohosi 37 asteeseen ja kuumalta se myös tuntui, mutta Petrassa oli hiukan viileämpää ja illat ja yöt  jopa kylmiä! Takki ei olisi ollut pahitteeksi auringon laskun jälkeen.

Viikko kului nopeasti ja pian oli taas aika jättää hyvästit ystäville ja sukulaisille. Inhoan hyvästejä maailman eniten ja siksi hoidimmekin ne tällä kertaa hyvin pikaisesti ja suuntasimme auton nokan kohti Aqabaa.

Tayseerin veljet saattoivat meidät Aqaban ja Eilatin rajalle ja lähdimme rinkat selässä kävellen ylittämään sitä. Rajan ylitys hoitui yhtä helposti ja nopeasti kuin ensimmäiselläkin kerralla. Olimme noin puolessa tunnissa Eilatin puolella ja otimme siitä taksin bussiasemalle. Varasimme liput taas yöbussiin ja lähdimme illalliselle ennen lähtöä. 

Bussi saapui aamuyöstä Hahaganan asemalle Tel Aviviin ja otimme siitä junan lentokentälle. Kentälle saavuttuamme meitä odotti painajaismainen yllätys: lähes kaikki lennot oli peruttu. Aikatauluissa loisti punaisella CANCELLED niin saapuvissa kuin lähtevissäkin lennoissa. Syykin selvisi nopeasti. Hamas oli saanut edellisenä iltana laukaistua raketin hyvin lähelle Ben Gurionin lentokenttää. Tätä iskua Israel ei ollut saanut torjuttua. 

Tilanne kentällä pysyi kuitenkin melko rauhallisena. Toki ihmiset olivat vihaisia ja stressaantuneita, mutta mtn pelkoa tai paniikkia ei siellä ilmennyt. Meitä rauhoitti myös tieto siitä, että Ben Gurionin kenttä on yksi maailman turvallisimmista lentokentistä. Turvatoimet ovat huippuluokkaa. Toki pistin taas merkille pommisuoja-kyltit  kun ohitimme sellaisen. 

Odotimme rauhassa ohjeita, miten meidän tulee toimia. SAS:n virkailija keräsi ryhmäämme kasaan ja ilmoitti, että meidät kaikki viedään bussilla hotelliin odottamaan tilanteen rauhoittumista. Meidät ohjattiin olemaan koko ajan puhelimen päässä sillä tilanne saattoi muuttua pikaisestikin ja meidän piti pystyä tulemaan kentälle lyhyelläkin varoitusajalla.

Jäimme odottamaan ryhmän kokoontumista, mutta yks kaks yllättäen sama virkailija tulikin kertomaan meille hyviä uutisia, että hän pyrkii löytämään meille korvaavan lennon, jolla pääsisimme edes Eurooppaan. Tämä uutinen helpotti meitä mutta emme uskaltaneet vielä iloita. 

Meitä oli yhteensä 4 suomalaista ja kuin ihmeen kaupalla mukava virkailija sai kun saikin meille lennot järjestetyksi. Lensimme Wieniin, missä meillä oli supernopea vaihto Helsingin koneeseen. SAS:n henkilökunta toimi todella hienosti ja palveli meitä parhaalla mahdollisella tavalla! Olemme todella kiitollisia tästä ripeästä toiminnasta. 

Wienissä uskalsin jo huokaista helpotuksesta. Reilun 35 tunnin matkustamisen jälkeen tuntui taivaalliselta päästä vihdoin omaan kotiin, suihkuun ja puhtaisiin lakanoihin! :) 

Dear Petra

Viikko Petrassa vierähti taas kerran liian nopeasti. Paljon ehdimme kuitenkin taas tehdä ja nähdä. Yövyimme luolassa sekä Pikku-Petrassa, ihailimme auringonlaskuja, illallistimme sukulaisten luona ja vierailimme kyläläisillä. Vierailut olivan vaan hiukan kiusallisia näin ramadanin aikaan kun isäntäväki ei voinut tarjota meille mitään. Tai tarjosivathan he teetä meille, mutta eivät voineet itse sitä juoda. Se jos mikä on ahdistavaa juoda janoisen henkilön seurassa, joka voi vain katsella vierestä kun nautimme teetä noloina kupin pohjaa tuijotellen... :D

Iftar- illallisen valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja se viimeistellään juuri ennen auringonlaskua. Heti auringon laskettua kuuluu moskeijan rukouskutsu, jonka jälkeen saa syödä. Paaston jälkeen on syytä aloittaa kevyesti että vatsa tottuu hiljalleen taas ruokaan ja juomaan. Iftar aloitetaankin mehu- tai jogurttilasillisella. Se ikäänkuin herättää vatsan jonka jälkeen nautitaan tuoreita taateleita tai pieniä taatelikeksejä varovasti. Kun vatsa on taas täysin hereillä on aika aloittaa itse pääruoka.

Lapset aloittavat paastoamisen noin kymmenen vuoden iässä. He paastoavat aluksi vain puolipäivää ennen kun siirtyvät kokopäiväiseen paastoamiseen. 

Um Saihonin kylä on hyvin täyteen asutettu ja on sen vuoksi melko vilkas ja meluisa. Sen vuoksi yö hiljaisessa Pikku-Petrassa tähtitaivaan on erittäin tervetullutta aina silloin tällöin! Nukuimme patjoilla uskomattoman kauniissa paikassa. Beduiineilla onkin tapana sanoa, että ko. yöpyminen ei ole neljän eikä viidenkään tähden hotelli vaan miljoonan tähden yöpyminen ;)

Um Saihon

On sydäntä lämmittävää saapua Um Saihoniin, kun kaikki beduiinit ovat niin aidon iloisia nähdessään meidät! Tuntuu todellakin, että saapuisin kotiin... Kaikilla on leveät hymyt kasvoillaan ja halaan kaikkia kovasti - niin miehiä kuin naisiakin, vaikka tämä tapa ei ole tavallista muslimimaissa.

Eniten minua ilahduttaa lasten silmistä paistava riemu kun he hyppäävät syliini. Beduiinilapset ovat todella erilaisia kuin esim. suomalaiset lapset. He ovat rajumpia ja rohkeampia ja hyppäävät suinpäin syliin - halusit tai et ;) 

Myös lasten aito kiitollisuus ja kiinnostus tuomiimme leluihin on vaan niin ihailtavaa. Lapset eivät välitä onko lelu upouusi vaan käytetyt lelut ovat heille suurista suurimpia aarteita. Alkaa taas itsekin miettimään oman elämän asioiden tärkeysjärjestystä....

Aqabasta Petraan

Nautimme ensimmäisen päivän hotellimme uima-altaalla. Illalla lähdimme ulos kävelylle ja tarkastamaan Aqaban iltaelämän. Ramadan näkyi kaupungissa hiukan. Ravintolat olivat lähes tyhjiä päiväsaikaan ja suuri osa niistä oli kiinni. Illalla auringonlaskun jälkeen ravintolat täyttyivät paikallisista jotka tulivat nauttimaan yhteistä iftar-ateriaa koko perheen voimin. Saimme toki ruokaa päiväsaikaankin, mutta ravintolat eivät olleet lähestulkoonkaan niin täynnä kuin iltaisin.

Alkoholia ei tarjoilla missään ravintoloissa tai kaupoissa ramadanin aikaan. Vain hienoimmat kansainväliset hotellit tarjoavat alkoholijuomia mutta ainoastaan turisteille. Mikäli poliisi saa jordanialaisen henkilön kiinni syömisestä, juomisesta tai tupakan/ shishan poltosta ennen auringonlaskua, joutuu ko. henkilö putkaan koko loppuramadanin ajaksi. Alkoholin käytön seurauksia ramadanin aikaan en edes uskalla ajatella! ;)

Hyvin nukutun yön jälkeen olimme taas virtaa täynnä ja valmiina lähtemään Petraan. Hurjan helteen takia emme uskaltaneet ottaa riskiä bussin kanssa. Ramadanin aikaan ihmiset matkustavat vähemmän joten olisimme saattaneet joutua odottamaan bussin täyttymistä useammankin tunnin ajan lähes 40 asteen helteessä. Taksi tuntui tässä kohtaa houkuttelevammalta vaihtoehdolta ja hurautimme nopeasti Wadi Musaan ja siitä tuttuun Um Saihonin beduiinikylään.

Israel

Israelin & Jordanian lomalta kotiuduttu - ja elossa ollaan! Enpä arvannut lentolippujen varausvaiheessa, millaiseksi jännitysmatkaksi reissumme muodostuikaan. Israelin tilanne kärjistyi  noin viikko ennen matkaamme ja saimme jännittää lentääkö koneemme ylipäätään maahan - ja sieltä pois. Täytyy myöntää, että Israelin tilanteen seuraaminen ei kyllä kauheasti nostattanut mtn lomafiiliksiä-päinvastoin olin aika huolissani reittivalinnastamme ja halusin vain päästä nopeasti Jordaniaan.

Siksi päätimmekin perua hotellivarauksemme Tel Avivissa ja jatkoimme kentältä suoraan HaHaganan bussiasemalle ja sieltä Eilatiin rajalle ja Jordanian puolelle. Heti Ben Gurionin kentälle laskeuduttuamme aloimme nähdä pommisuoja kylttejä kaikkialla. Kentällä, ostoskeskuksissa, bussiasemilla ja joka paikassa oli todella hyvät opasteet pommisuojille mahdollisia raketti-iskuja varten. Mikäli varoitussireeni alkaa soida, on ihmisillä 90 sekuntia aikaa juosta turvaan. 

Otimme yöbussin Tel Avivista Eilatiin. Bussimatka kesti 5 tuntia ja se maksoi 82 shekeliä (noin 17 euroa). Meillä jäi muutama tunti aikaa ennen bussin lähtöä ja lähdimme syömään HaHaganan bussiaseman lähettyville. Tunnelma Tel Avivissa oli rauhallinen ja kadut olivat täynnä ihmisiä. Mitään pelkoa tms ei kaduilla näkynyt - ihmiset elävät normaalia arkeaan siellä - mitäpä muutakaan he voisivat tehdä. 

Yöbussi saapui Eilatiin klo 05.00 ja lähdimme kävellen kohti merenrantaa rinkat selässämme. Kävelimme rannalla ja ihastelimme tyyntä merta, auringon nousua ja hiljaista kaupunkia. Meidän täytyi hiukan odotella rajan aukeamista, se aukeaa klo 06.30. Olimme ensimmäisinä jonossa ylittämässä rajaa ja ylitys sujui ongelmitta ja erittäin nopeasti. Rajamiehet vain tiedustelivat meiltä millainen tilanne Israelin puolella oli.

HaHaganan bussiasema sijaitsi vilkkaan ostoskeskuksen yläkerrassa.

Aqaban puolella päätimme palkita itsemme pitkästä matkasta ja menimme ihanaan Double Tree- hotelliin, missä olin 2,5 vuotta sitten kun vierailin ensimmäistä kertaa Jordaniassa :) Oli hauska verestää muistoja - jopa henkilökunta muisti minut siellä! :D Nautimme isoista sängyistä, puhtaista lakanoista, ilmastoinnista ja tietenkin uima-altaasta - ja vielä ilman pommiuhkaa! 

Reppureissuun!

Laitoin Tayseerin mukana loput viime vuonna saaduista lelulahjoituksistamme. Emme saaneet kaikkia viimeeksi mahtumaan matkalaukkuihimme joten niistä riitti nyt toiseenkin vierailuun. On aina mukava viedä kylän lapsille jotain pientä! 

Lelut ovat siis jo saapuneet uusille omistajilleen Tayseerin mukana. Me lähdemme ystäväni kanssa rinkat selässä reissuun, joten mitään ylimääräistä ei voi ottaa mukaan. On niin nostalgista lähteä pitkästä aikaa rinkan kanssa reissuun ja matkustaa yöbussilla maasta toiseen! Mahtavaa! 

Tänään suunnittelimme hiukan reissuamme. Muuten olisi niin ihana mennä fiiliksen mukaan vaan, mutta rajan aukioloajat pakottavat meidät hiukan aikatauluttamaan matkaa. Israelin ja Jordanian välinen raja (Eilat-Aqaba) on auki vain välillä 06.30 - 20.00 (su-to). Perjantaina ja lauantaina se on auki välillä 08.00 - 20.00. Tämä kannattaa ottaa huomioon matkan kulkua suunnitellessa.

Ikävä

Tayseer on päässyt turvallisesti Petraan ja nauttii siellä ajastaan perheensä ja ystäviensä kanssa. On hienoa, että hän voi viettää nyt hiukan pidemmän ajan siellä ja tehdä omia juttujaan :) Ikävä on kova, mutta onneksi minulla on maailman parhaita ystäviä Suomessa, jotka ymmärtävät ikäväni ja pitävät minulle seuraa <3 Ei kyllä ehdi aika käymään pitkäksi, kun vietämme tyttöjen iltoja, hemmottelupäiviä, viinihetkiä ja pitkiä lenkkejä :)

Yhteydenpito Tayseeriin on myös niin paljon helpompaa nyt kuin reilu vuosi sitten! Nyt kun älypuhelimet ovat saapuneet myös Petraan osalle beduiineista, voimme whatsappailla ja soitella viberillä ilmaiseksi! Täydellistä! 

Aloin muistelemaan meidän ensimmäistä yhteistä vuotta, kun asuimme vielä eri maissa. Sovimme aina tekstiviestillä skypetreffi ajan ja Tayseer meni sovittuun aikaan Wadi Musan kaupunkiin nettikahvilaan - beduiinimaiseen tapaan usein vähintään tunnin myöhässä :D Siinä sitten juttelimme useamman tunnin ajan ja koskaan ei voinut tietää/suunnitella milloin on seuraavat skypet. 

Kun asuin itse Petrassa huomasin yhteydenpidon vaikeuden Suomeen. Akku oli usein loppu, emmekä voineet ladata niitä useampaan päivään, jos olimme vuorilla tai luolilla! Varoittelinkin vanhempiani jo ennen muuttoani, että mikäli minua ei tavoita muutamaan päivään, ei tarvitse hälyttää poliisia ja tehdä etsintäkuulutusta ;)

Omaa lomaa odotellessa ehdin vielä nauttimaan hellepäivistä Helsingin rannoilla ja hankkimaan pientä pohjarusketusta matkaa varten! :)

Ramadan

Tänään on Ramadanin kolmas päivä ja se jatkuu heinäkuun loppupuolelle asti. Sattuu siis sopivasti meidän lomalle! :D Olen ollut Jordaniassa ramadanin aikaan viime kesänä päivän tai kaksi. Se on hyvin rauhallista aikaa, ihmiset ovat väsyneitä ja energiat ovat alhaalla etenkin nyt kovan helteen aikaan, kun päivänvalon aikaan ei saa syödä eikä edes juoda mitään.

Ramadanin aikana ei saa myöskään polttaa tupakkaa eikä shishaa. Ihmiset makoilevat suurimmaksi osin sisällä ja odottelevat auringonlaskua, minkä jälkeen alkaa juhlat! Sitten syödään ja nautitaan oikein olan takaa! Ihmiset ovat onnellisia eikä kukaan riitele ramadanin aikaan. 

Läheskään kaikki eivät kuitenkaan vietä ramadania. Eikä se tietenkään koske minua ja ystävääni, saamme toki juoda ja syödä siellä päiväsaikaankin, mutta toki kunnioittavalla tavalla: emme ehkä menee juomaan raikasta vettä ramadania viettävän henkilön eteen ja kiertämään veistä haavassa.

Petra on toimii myös ulospäin turisteille ihan normaaliin tapaan. Matkamuistomyymälät ovat auki kuten myöskin ravintolat ja kahvilat. Osa työntekijöistä ei vietä ramadania, sillä työpäivä olisi liian raskas siinä auringon paahteessa ilman vettä. Tiedän kuitenkin joitakin "sissejä", jotka vetävät työpäivän läpi ilman juomaa ja ravintoa!

On jännä kokea ramadan nyt vähän pidemmän ajan kanssa! Kirjoitan siitä sitten tarkemmin kun palaamme Suomeen! Tayseerin pari luokkakaveria viettävät Ramadania täällä Suomessa. Voi poikaparkoja - näin kesällä kun aurinko laskee todella myöhään ja nousee jo melkein samantien! Jordaniassa aurinko laskee iltaseitsemän jälkeen "jo".