Kävelimme toissailtana myöhään pimeällä mieheni kanssa luolaamme. Patikoimme pilkkopimeässä taskulampun valossa ja juttelimme niitä näitä. En muistanut yhtään varoa askeltani ja astuin rennon letkeästi skorpionin yli! En huomannut skorpionia, mutta mieheni tarkka silmä osui siihen ja hän näytti valoa ylittämääni kivenkoloon ja kysyin, että taasko siellä on käärme ja käännyin katsomaan valon osoittamaa koloa. Luulin ensin näkeväni madon, sillä skorpioni heilutti ohutta häntäänsä auki ja kiinni ja se näytti aivan madon liikkeeltä. Kysyinkin mieheltäni että onko se mato. Kun kuulin vastauksen, otin aika nopeasti jalat alleni ja juoksin pakoon.
Aamulla heräsimme luolasta ja teimme kaikki aamutoimet ja siivosimme myös luolan edustan, mihin oli jäänyt pari patjaa edelliseltä illalta. En taaskaan muistanut varoa yhtään ja nappasin patjan maasta jolloin mieheni pyysi minua laskemaan patjan takaisin maahan. Hän oli taas nähnyt skorpionin patjan alla. Onneksi hän huomasi sen ajoissa! Mieheni tappoi skorpionin kivellä ja pystyimme jatkamaan aamutoimia. Oli aika kuumottavaa nostella patjoja tuon jälkeen...
Siitä jatkoimme matkaa ylös Monasterylle ja törmäsimme matkalla suureen kameleonttiin! Se vipelsi aivan jalkojemme edestä ja meinasin saada sydänkohtauksen! Aluksi kameleontti oli aivan sininen, mutta vaihtoi pikaisesti värinsä kirkkaan vihreäksi kuullessaan minun kiljahdukseni.
Helteiden noustessa meno alkaa olemaan aika eläimellistä täällä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti