Mieheni veli paimentaa vuohia ylhäällä vuorilla. Tulimme
tänään katsomaan hänen lampaitaan ja auttamaan niiden hoidossa. Tai minä
lähinnä katselin kaukaa ja mieheni hoiti lampaat veljensä kanssa. Mieheni veli omistaa noin satakunta vuohta. En
ikinä muista, että täällä ylhäällä vuorella on hyytävän kylmä! On hassua, että
vain puolen tunnin ajomatkan päässä sää voi olla näin totaalisen erilainen kun
alhaalla kylässä. Tuuli on todella kylmä täällä, onneksi sain päälleni painavan
lampaan karvasta ja nahasta tehdyn beduiinitakin. Kun seison takki auki tuulta
vasten, tuuli tarttuu takkiini ja se melkein tempaisee minut mukaansa!
Tulin nyt vuoren huipulle ihailemaan auringonlaskua ja kirjoittamaan blogiani. Muut jäivät ruokkimaan vuohia ja antamaan niille vettä. En osaa sanoin kuvailla tätä näkymää tällä hetkellä eikä kannattavani kamera onnistu nappaamaan riittävän hyvää kuvaa tästä. Istun yksin kiven päällä, katson alas hämärtyvään beduiinikylään ja näen miten valot alkavat syttyä taloihin. On hiljaista, kuulen vain lampaiden ääniä ja tuulen huminaa. Ilma on niin raikasta hengittää. Haistan yrtit, mitä mieheni on yrittänyt opettaa minulle, mutta en edelleenkään muista mikä on mikäkin. Mutta tuoksu on kuitenkin puhdas, voimakas ja huumaava.
Sanoin miehelleni, että haluaisin nukkua täällä vuorella. On ihanan viileää ja rauhallista. Ehkäpä nukumme täällä taivasalla taikka pikkuruisessa beduiiniteltassa, mikä on pystytetty lampaita paimentavia beduiineja varten. Viime yönä nukuimme beduiinikylässä talon katolla, sillä sisällä on aivan liian hiostavaa nukkua. Yöpyminen talon katolla on myöskin kiehtovaa, on mukava nukahtaa kylän ääniä kuunnellessa. Naapurien juttelu, aasien ja hevosten hirnunta, sishan porina, autojen äänet... On jotenkin rauhoittavaa nukahtaa kuunnellen sitä kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti