Vietin eilisen vapaapäiväni seikkaillessa Petran ei niin tunnetuissa nähtävyyksissä. Aloitimme retken luonnon lähteestä. Matka lähteelle taittui aasilla ratsastaen ja maasto oli taas kerran hyvin haastavaa. Välillä jopa aasi oli niin peloissaan, että minun piti hypätä selästä pois. Puristin jännityksestä jäykkänä aasin köyttä ja toivoin, että en putoa alas rotkoon. Joskus on vaan parempi laittaa silmät kiinni ja antaa aasille täysin vapaat kädet viedä sinne minne se parhaakseen näkee.
Saavuimme noin tunnin ratsastamisen jälkeen lähteen alkupäähän ja siitä maasto muuttui niin vaikeaksi että jätimme aasit varjoon nauttimaan lähdevedestä. Jatkoimme matkaa kävellen ja kiipesimme uskomattoman jyrkkiä seiniä pitkin ja laskeuduimme kapeista solista takaisin alas. Heitin matkan alkupäässä kengät pois, sillä kiipeäminen on helpompaa paljain jaloin, silloin saa paremman tuntuman kiveen ja sen koloihin. Välillä meidän piti ylittää luonnon muovaamia vesialtaita, kun mitään kiertotietä ei ollut vaihtoehtona. Tuli väkisinkin hurjat elokuvakohtaukset mieleen, missä tutkimusryhmä ylittää vesialtaan, missä on vettä napaan asti ja jostain pimeän, tummanvihreän veden alta hyökkää suuri anakonda!
Käärmeet eivätkä muutkaan eläimet hyökänneet onneksi kimppuumme ja pääsimme pulahtamaan vilvoittavaan lähdeveteen. Ihanaa! :) Virkistävän uinnin jälkeen kiipesimme takaisin jyrkkää seinää pitkin aasien luo ja ratsastimme Petraan. Siitä matkamme jatkui korkean vuoren huipulle, minkä nimi on High Place Sacrifice. Ajoitimme retkemme vuoren huipulle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.
Nebatean ihmiset käyttivät yli 2 000 vuotta sitten tätä vuoren huippua uskonnollisiin rituaaleihinsa. Kuten nimikin kertoo, he uhrasivat eläimiä vuoren huipulle kaiverretulla alttarilla. Alttarin päälle on kaiverrettu ympyrän muotoinen alue, missä mm. vuohet uhrattiin ja eläinten veri kerättiin talteen pienen kaiverretun uran kautta.
Maisema oli vuoren huipulta mykistävä; koko Petran pystyi näkemään sieltä käsin. Myös beduiinikylä sekä Wadi Musa avautuivat vuoren huipulta. Auringonlasku oli tälläkin kertaa huikea. Pimeän tultua laskeuduimme alas vuorelta ja kävelimme Petran läpi, ohi muinaisen teatterin ja Treasuryn ja läpi kapean solan. Tunnelma oli hurmaava, ei yhtään turistia mailla halmeilla, pimeä ja hiukan peloittava sola korkeiden vuorien välissä, hiljaisuus. Ja minä ja mieheni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti