Juhannus

Vietin ehkä elämäni erikoisimman juhannusaaton Petrassa :) Meidät oli kutsuttu illalliselle Pikku-Petraan aitojen paimentolais-beduiinien luo. Kävelimme pitkän matkan solan pohjalla ja välillä nousimme ylös vuorille ja välillä taas ylitimme suuria vehnäpeltoja. Matka taittui rattoisasti uusia, upeita maisemia ihaillessa. Kävelimme niin läheltä Israelin rajaa, että sain puhelimeeni Israelin paikallispuheluiden hintailmoitukset! :D

Lopulta pääsimme määränpäähän. Vanha beduiinimummeli otti meidät suurella ilolla vastaan ja suuri hymy paljasti hänen hampaattoman suunsa. Istuimme alas beduiininaisen kanssa hetkeksi kunnes meidät kutsuttiinkin miesten luo kivenheiton päähän. Kun pääsimme perille, näin vastateurastetun vuohen. Vuohen turkki oli nyljetty ja liha oli perattu siististi. Nuotiossa käristyi joku osa vuohesta, epäilen maksaa. Näky oli hiukan erikoinen ja säikähdin aluksi veristä vuohen runkoa. Poistuinkin paikalta takaisin beduiininaisen luo odottelemaan illallista. Ainakin tiesin illallisen olevan hyvin tuoreesta lihasta tehtyä! :D

Vanha beduiinipariskunta jäivät valmistamaan illallista ja kiipesimme vuoren huipulle ihailemaan taas kaunista auringonlaskua. Kiipesimme niin korkealle että tuuli ulvoi korvissa. Näkymä oli taas uskomaton. Ihailimme ilta-aurinkoa ja sen laskua useamman tunnin ajan ja palasimme takaisin leiriin. Törmäsimme vuorella jenkkituristiin ja kutsuimme hänetkin illallistamaan kanssamme. Törmäsimme matkallamme myös tähän hurmaavaan pikkumökkiin, mikä on rakennettu kiven lohkareen sisään. Muistuttaa minua ihan jostakin satumökistä :)

Ilta sujui mukavasti hyvässä seurassa. Rupattelimme ja nautimme lämpimästä illasta, kauniista tähtitaivaasta sekä täyden kuun tuomasta valosta. Meillä oli iso nuotio, mikä muistutti minua Suomen juhannuskokosta :) 

Kotimatkalla törmäsimme autolla isoon käärmeeseen! Pysäytimme auton ja tarkistimme että se oli kuollut. Käärme oli noin 1,5 m pitkä ja kuulemma todella myrkyllinen. Nyt kun helteet  yltyvät niin käärmeet ja skorpionit tulevat iltaisin esiin koloistaan vilvoittelemaan. On aika karmivaa mennä aamulla töihin ja huomata hiekassa käärmeenpolkuja. Mieheni tappoi ison käärmeen Monasterylle meneviltä rappusilta viime viikolla!