Viisumi myönnetty

Viisumi myönnetty! Ihanaa! Tästä alkaa uusi seikkailumme - beduiinielämästä Helsingin sykkeeseen! :) On jännittävää kokeilla myös kaupunkielämää, mutta olen varma että tulemme ikävöimään Petran vuoria ja hiljaisuutta. Mutta ainahan tänne voi palata :) 

Moni turisti kyselee minulta, että miten saamme päivämme kulutettua täällä. Hassu kysymys, mutta toisaalta ymmärrän sen. Petrassa ei ole baareja eikä clubeja, ei elokuvateattereita eikä brunssipaikkoja. Emme omista TV:tä emmekä käy kuntosalilla tai uimarannalla. Täältä löytyy kuitenkin niin paljon tekemistä, niin erilaista mitä Suomessa on tapana tehdä. Vain taivas on rajana!

Vietämme öitä Pikku-Petrassa kaveriporukalla. Ratsastamme hevosilla, kameleilla tai muuleilla auringonlaskuun. Teemme retkiä aavikolle, missä järjestämme pituushyppykisoja! Kiipeilemme vuorille tai Monasteryn huipulle. Nautimme luonnosta ja sen karusta kauneudesta. Teemme ruokaa ulkona iltanuotiolla ja yövymme luolissa. 

Kuka kaipaa TV:tä, kun vaihtoehtona on nämä? :)

Juhannus

Vietin ehkä elämäni erikoisimman juhannusaaton Petrassa :) Meidät oli kutsuttu illalliselle Pikku-Petraan aitojen paimentolais-beduiinien luo. Kävelimme pitkän matkan solan pohjalla ja välillä nousimme ylös vuorille ja välillä taas ylitimme suuria vehnäpeltoja. Matka taittui rattoisasti uusia, upeita maisemia ihaillessa. Kävelimme niin läheltä Israelin rajaa, että sain puhelimeeni Israelin paikallispuheluiden hintailmoitukset! :D

Lopulta pääsimme määränpäähän. Vanha beduiinimummeli otti meidät suurella ilolla vastaan ja suuri hymy paljasti hänen hampaattoman suunsa. Istuimme alas beduiininaisen kanssa hetkeksi kunnes meidät kutsuttiinkin miesten luo kivenheiton päähän. Kun pääsimme perille, näin vastateurastetun vuohen. Vuohen turkki oli nyljetty ja liha oli perattu siististi. Nuotiossa käristyi joku osa vuohesta, epäilen maksaa. Näky oli hiukan erikoinen ja säikähdin aluksi veristä vuohen runkoa. Poistuinkin paikalta takaisin beduiininaisen luo odottelemaan illallista. Ainakin tiesin illallisen olevan hyvin tuoreesta lihasta tehtyä! :D

Vanha beduiinipariskunta jäivät valmistamaan illallista ja kiipesimme vuoren huipulle ihailemaan taas kaunista auringonlaskua. Kiipesimme niin korkealle että tuuli ulvoi korvissa. Näkymä oli taas uskomaton. Ihailimme ilta-aurinkoa ja sen laskua useamman tunnin ajan ja palasimme takaisin leiriin. Törmäsimme vuorella jenkkituristiin ja kutsuimme hänetkin illallistamaan kanssamme. Törmäsimme matkallamme myös tähän hurmaavaan pikkumökkiin, mikä on rakennettu kiven lohkareen sisään. Muistuttaa minua ihan jostakin satumökistä :)

Ilta sujui mukavasti hyvässä seurassa. Rupattelimme ja nautimme lämpimästä illasta, kauniista tähtitaivaasta sekä täyden kuun tuomasta valosta. Meillä oli iso nuotio, mikä muistutti minua Suomen juhannuskokosta :) 

Kotimatkalla törmäsimme autolla isoon käärmeeseen! Pysäytimme auton ja tarkistimme että se oli kuollut. Käärme oli noin 1,5 m pitkä ja kuulemma todella myrkyllinen. Nyt kun helteet  yltyvät niin käärmeet ja skorpionit tulevat iltaisin esiin koloistaan vilvoittelemaan. On aika karmivaa mennä aamulla töihin ja huomata hiekassa käärmeenpolkuja. Mieheni tappoi ison käärmeen Monasterylle meneviltä rappusilta viime viikolla!

Pienissä Häissä

Tulin juuri beduiinihäistä ja muistutin itsenäni taas, että yhdet beduiinihäät vuodessa riittää. Olen kutsuttuna myös huomisiin häihin, mutta taidan jättää ne väliin. Meno oli taas tänään yhtä hurjaa kuin viime kesänäkin. Meille naisille oli rakennettu oma teltta ja naiset tulivat telttaan sisään mustat, peittävät kaavut päällä ja kun musiikki alkoi pauhaa, riisuivat he viittansa ja paljastivat upeat, värikkäät juhla-asunsa. Sain kutsun häihin viime sunnuntaina eli muutama päivä ennen häitä. Vähän toisenlaista aikataulutusta ja suunnittelua, kuin Suomessa ;)

Musiikki volyymi oli tuttuun tapaan käännetty kaakkoon niin että maa tärisi jalkojen alla. Joka ikinen lapsi tuli kysymään nimeäni ja toistin vastausta tämän illan aikana ehkä noin 100 kertaa. Yksi halusi taas letittää tukkaani, toinen silitti ihoani, kolmas piteli kädestäni kiinni niin pitkää, että hiki alkoi virrata käsiemme välissä. He juttelevat minulle innoissaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, mutta en ymmärtänyt sanaakaan. En tosin olisi mitään kuullutkaan musiikin pauhatessa täysillä. 

Illallisen jälkeen alkoi todellinen tanssirieha ja minut tempaistiin rajusti mukaan. Beduiininaiset ovat todella rajuja liikkeissään ja minua riepoteltiin käsistä joka suuntaan niin että kenkäni irtosi ja lensi kaaressa ihmisjoukon yli! En ehtinyt etsimään sitä ja jatkoin tanssia yhdellä kengällä. Pikkulapset säntäilivät tanssilattialle ja naiset tuuppivat ja tönivät lapsia pois jaloista ja astuivat välillä vahingossa piikkikoroillaan lasten paljaiden jalkojen päälle! Lapset itkivät ja huusivat, mutta kaikki meteli peittyi musiikin alle ja tanssi jatkui! Naiset yrittivät tehdä tilaa tanssilattialle ja heittelivät lapsia ihmisten syliin tanssilattian reunalle. Minunkin syliini eksyi muutama uusi tuttavuus. 

Täytyy sanoa, että olin kiitollinen, kun mieheni sisko tuli sanomaan minulle, että on aika lähteä kotiin. Bileet olivat toisessa beduiinikylässä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä tästä meidän kylästä. Mieheni oli samaan aikaan toisissa häissä, miesten kemuissa. 

Edelleen jaksan ihmetellä, millaisia bilehirmuja mustien kaapujen ja huivien alta löytyykään! Aivan kuin tiikerit olisi vapautettu häkeistään! Villiä menoa ja meininkiä!

Sairaalareissu Wadi Musaan

Sairaalareissu Petrassa toi mieleeni opiskeluaikojeni sairaalareissut Kiinassa. Sairastuin rajuun vatsatautiin ja minun oli käytävä sairaalassa. Kun saavuin sairaalaan, laitettiin minut saman tien sänkyyn makaamaan ja tippa suoneen. Noin viisi henkilöä oli katsomassa kun tippaa asetettiin suoneeni ja he kuuntelivat miten kerroin vatsani toiminnasta. Oli melko kiusallista selittää oireistani ihmisjoukon keskellä. Vähän erilainen tapa toimia kuin Suomessa ;) Lääkärin diagnoosin jälkeen minulle määrättiin säkillinen erivärisiä pillereitä.

En ole vielä saavuttanut samaa vastustuskykyä kuin beduiinit. Beduiiniäidit karaistavat lapsensa vauvana mm. skorpionin ja käärmeen myrkyille. Heillä on tapana polttaa kuollut skorpioni nuotiossa ja lisätä hiukan poltetun skorpionin tuhkaa äidinmaitoon ja juottaa se vauvalleen. Näin vauva saa pienen, turvallisen annoksen skorpionin myrkkyä ja hän saa vahvan vastustuskyvyn myrkylle.

Nyt olen tervehtynyt ja voimissani taas ja olen parasta aikaa Petran Mövenpickin altaalla. Päivä altaalla maksaa 15 JD ja hotellilla on hyvät pukuhuoneet sekä suihkutilat ja erinomainen palvelu. Vietän siis tällä kertaa lauantai-vapaani täällä altaalla auringosta nauttien. Ihan kuin olisin lomalla! Mahtava fiilis! :)

Hunnutetut naiset

On mielenkiintoista lukea rajusta sanasodasta Suomessa, mitä puidaan mahdollisesta huntukiellosta. Nyt kun elän itse hunnutettujen musliminaisten keskuudessa, olen huomannut, että huntu on naisille arvokas asia täällä, ei mikään pakotettu paha asia. Teini-ikäiset tytöt alkavat kysellä äideiltään ja isosiskoiltaan josko he saisivat jo alkaa käyttää huivia. Se on ikään kuin aikuistumisen merkki. Naiset ovat eläneet täällä huntujen kanssa iät ajat eivätkä he valita siitä tai näe sitä pahana asiana. He eivät myöskään katso minua pahasti, koska en käytä huivia. Jokainen beduiini ymmärtää, että en ole muslimi eikä minun tarvitse elää muslimien tavoin. Naiset täällä käyttävät huivia rennolla tavalla ja etenkin nuoret naiset laittavat ne todella trendikkäästi ja värit mätsäävät muuhun asuun. Beduiininaiset eivät käytä kasvot peittävää huivia, burkaa.

- Kukaan voi tuskin vakavissaan väittää, että musliminaisen henkilökohtainen toive olisi pukeutua epämukavaan asuun, joka peittää koko kehon,  sanoo Olli Immonen (ps). Kuulin tarinan, miksi osa naisista käyttää burkaa mm. Ammanissa. He ovat "ammatiltaan" ilotyttöjä ja haluavat sen vuoksi peittää kasvonsa, jotta kukaan ei tunnistaisi heitä ammattinsa häpeällisyyden vuoksi. Väitetään myös että jopa jotkut miehet pukeutuvat burkaan ja peittävään asuun ja houkuttelevat naisia mukaansa tällä tavoin.

Moni saattaa myös miettiä millaista on asua ja elää yhdessä muslimimiehen kanssa. Mieheni on hyvin vapaamielinen muslimi, eikä hän rajoita elämääni millään tavalla. Beduiinit yleensäkin ovat melko vapaamielisiä, vapaita sieluja ja heidän uskontonsa painottuu enemmänkin luontoon, kuten kuuhun ja tähtiin, vuoriin ja eläimiin.

"Strong as a desert, soft as sand, moves as wind, forever free - bedouin".

Beduiinikulttuuriin kuuluu edelleenkin vuohien uhraaminen häiden ja hautajaisten kunniaksi. Uhrattujen vuohien lukumäärä kertoo perheen varallisuudesta ja kunnioituksesta. 

Kylässämme kuoli viime viikolla eräs mies ja hänen vuokseen uhrattiin 20 vuohta. Ilmoitin jo hyvissä ajoin ennen häitämme, että meidän häiden vuoksi ei tarvitse uhrata yhtäkään eläintä. Onneksi meidän häät olivatkin modernimmasta päästä ja eläinten uhraus jätettiin väliin.

High Place Sacrifice

Vietin eilisen vapaapäiväni seikkaillessa Petran ei niin tunnetuissa nähtävyyksissä. Aloitimme retken luonnon lähteestä. Matka lähteelle taittui aasilla ratsastaen ja maasto oli taas kerran hyvin haastavaa. Välillä jopa aasi oli niin peloissaan, että minun piti hypätä selästä pois. Puristin jännityksestä jäykkänä aasin köyttä ja toivoin, että en putoa alas rotkoon. Joskus on vaan parempi laittaa silmät kiinni ja antaa aasille täysin vapaat kädet viedä sinne minne se parhaakseen näkee. 

Saavuimme noin tunnin ratsastamisen jälkeen lähteen alkupäähän ja siitä maasto muuttui niin vaikeaksi että jätimme aasit varjoon nauttimaan lähdevedestä. Jatkoimme matkaa kävellen ja kiipesimme uskomattoman jyrkkiä seiniä pitkin ja laskeuduimme kapeista solista takaisin alas. Heitin matkan alkupäässä kengät pois, sillä kiipeäminen on helpompaa paljain jaloin, silloin saa paremman tuntuman kiveen ja sen koloihin. Välillä meidän piti ylittää luonnon muovaamia vesialtaita, kun mitään kiertotietä ei ollut vaihtoehtona. Tuli väkisinkin hurjat elokuvakohtaukset mieleen, missä tutkimusryhmä ylittää vesialtaan, missä on vettä napaan asti ja jostain pimeän, tummanvihreän veden alta hyökkää suuri anakonda! 

Käärmeet eivätkä muutkaan eläimet hyökänneet onneksi kimppuumme ja pääsimme pulahtamaan vilvoittavaan lähdeveteen. Ihanaa! :) Virkistävän uinnin jälkeen kiipesimme takaisin jyrkkää seinää pitkin aasien luo ja ratsastimme Petraan. Siitä matkamme jatkui korkean vuoren huipulle, minkä nimi on High Place Sacrifice. Ajoitimme retkemme vuoren huipulle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. 

Nebatean ihmiset käyttivät yli 2 000 vuotta sitten tätä vuoren huippua uskonnollisiin rituaaleihinsa. Kuten nimikin kertoo, he uhrasivat eläimiä vuoren huipulle kaiverretulla alttarilla. Alttarin päälle on kaiverrettu ympyrän muotoinen alue, missä mm. vuohet uhrattiin ja eläinten veri kerättiin talteen pienen kaiverretun uran kautta. 

Maisema oli vuoren huipulta mykistävä; koko Petran pystyi näkemään sieltä käsin. Myös beduiinikylä sekä Wadi Musa avautuivat vuoren huipulta. Auringonlasku oli tälläkin kertaa huikea. Pimeän tultua laskeuduimme alas vuorelta ja kävelimme Petran läpi, ohi muinaisen teatterin ja Treasuryn ja läpi kapean solan. Tunnelma oli hurmaava, ei yhtään turistia mailla halmeilla, pimeä ja hiukan peloittava sola korkeiden vuorien välissä, hiljaisuus. Ja minä ja mieheni.

 

Uudestisyntynyt

Tapasin muutama päivä sitten intialaisen pariskunnan, jotka olivat asiakkaanani hopeapuodissa. He kyselivät taas tuttuun tapaan samat kysymykset kuin muutkin turistit ja kerroin heille, että työskentelen Monasteryllä ja menin naimisiin beduiinin kanssa. Rupattelimme siinä tovin ja tarinani jälkeen intialainen nainen sanoi minulle, että heidän uskontonsa mukaan jokainen ihminen syntyy kuoleman jälkeen uudestaan ja hän uskoo, että minä olen ollut edellisessä elämässäni beduiini :D Sopeudun ilmeisesti siis hyvin joukkoon! ;) Tänään turistit Uudesta-Seelannista kyselivät, että olenko Marguerite Van Geldermalsenin tytär :D

Työmatkani ylös Monasterylle kestää reilun tunnin. Ensin n. 4 km kävelymatka vuoren juurelle ja siitä 850 rappusta ylös huipulle. Kun tämän lenkin heittää joka toinen päivä, voin sanoa, että ei tarvitse paljoa miettiä kuukausikorttia kuntosalille tai spinning -tunneille! ;) Paino putoaa ja kunto kohenee huomaamatta, kun reippailee tässä helteessä. Moni turisti kysyy minulta päivittäin, onko Monasterylle mitään toista reittiä ja pääseekö ylös mitenkään autolla, jotta ei tarvitsisi puuskuttaa portaissa. Eipä ole, beduiininaiset kantavat joka aamu tekemänsä korut ja matkamuistot ylös vuorelle ja päivän päätteeksi vievät ne takaisin kotiin. Myös kaikki juomat, ruoat, hopeat, pesuvesi, appelsiinit ja sitruunat - ihan kaikki kuljetetaan ylös huipulle aasien selässä.  Eikä se ole mikään helppo tehtävä.

On ihmeellistä, miten osa turisteista kehtaa valittaa ”korkeista” hinnoista. Myönnän kyllä että hintataso Petrassa on aikalailla Suomen tasoa, eli melko kallista, mutta niin se vaan yleensä menee, että suosituissa turistikohteissa, kuten yhdessä maailman ihmeessä hinnat nousevat. Vesipullon voi ostaa kaupungista muutamalla kymmenellä sentillä, mutta ylhäällä Monasteryllä se maksaa kokonaisen euron. Tämä ”suuri” hintaero nyppii yllättävän monia, mitä en pysty käsittämään. Vesipullon hinta ei voi mitenkään olla sama, koska jo pelkästään kuljetukseen menee paljon aikaa, energiaa ja voimavaroja. Myös juomien pitäminen kylmänä on haastavaa polttavassa helteessä, ilman sähköä. Aggregaatti pauhaa liikkeen takana ja jäähdyttää juomaveden kylmäksi.