Joukkoliikenne

Bussilla matkustaminen Jordaniassa kasvattaa todellakin kärsivällisyyttä. Suomalaiselle, jämptille ja tehokkaalle ihmiselle voi aluksi tuottaa  hiukan hankaluuksia paikallinen tapa toimia joukkoliikenteen kanssa. Päätimme lähteä mieheni kanssa Ammaniin kahdestaan ja ehdotin kulkuvälineeksi bussia, koska en ole sitä vielä testannut täällä.

Päätimme lähteä tiistai-iltana. Laittauduin valmiiksi ja pakkasin reppuni innokkaana. Matka kuitenkin tyssääntyi, koska bussi oli täynnä emmekä mahtuneet kyytiin. Se oli ainoa iltabussi, mikä lähtee Petrasta Ammaniin eikä paikkoja voi varata etukäteen. Petyin matkan peruuntumisen johdosta ja harmitti, koska olimme jo ottaneet seuraavan päivän vapaaksi töistämme tätä reissua varten. Päätimme siis lähteä keskiviikko aamuna ensimmäisellä bussilla. Kysyin mieheltäni monelta bussi lähtee ja hän sanoi että "noin aamukuudelta". Noin. Kysyin että eikö tarkkaa aikaa voi tarkistaa mistään ja vastaus oli että ei voi. Meinasi taas mennä fiilikset, mutta rauhoitin itseäni ja palautin mieleeni että maassa maan tavalla. 

Heräsimme keskiviikko aamuna klo 05.00 ja menimme odottamaan paikallisbussia beduiinikylän tien varteen. Mitään aikataulua eikä bussipysäkkiä tietenkään ole ja odotimme bussia 50 minuuttia. Lopulta pieni minibussi saapui ja pysäytimme sen kohdallemme. Olimme ainoat matkustajat. Ajoimme Wadi Musaan bussiasemalle ja löysimme Ammanin bussin. Hyppäsimme innoissamme bussiin ja sisällä oli vain yksi matkustaja ennen meitä. Istuimme penkeille ja odottelimme lähtöä. Noin 15 minuutin kuluttua kysyin mieheltäni että milloinkohan lähdemme ja vastaus oli että "sitten kun bussimme on täynnä".

Siinä sitten odottelimme, että bussi täyttyisi. En meinannut uskoa sitä todeksi. Käskin mieheni kysyä kuskilta että olisiko minkäänlaista lähtöarviota, mutta eihän sitä tietenkään ollut. Kun reilun tunnin odottelun jälkeen bussin matkustajamäärä oli kasvanut kolmella ihmisellä, päätimme luovuttaa. Otimme taksin takaisin beduiinikylään. Ei onnistunut lähtö siis toisellakaan yrittämisellä. Tässä vaiheessa aloin todella menettää hermoni. Päätimme yrittää taas iltabussia. Pakkasin taas reppuni (en enää niin innokkaana) ja lähdimme illan suussa Wadi Musan bussiasemalle. Tällä kertaa mahduimme kuin mahduimmekin kyytiin! Kolmas kerta toden sanoi! :D Paikallisbussi Petrasta Ammaniin maksaa reilun 3 JD (3,2 €). Jordaniassa ei ole junaliikennettä ollenkaan.

Matka taittui rattoisasti Ammaniin ja otimme Ammanin keskustasta hotellihuoneen. Onneksi meillä oli family papers mukana, millä pystyimme todistamaan, että olemme naimisissa ja voimme olla samassa hotellihuoneessa. Kävimme illallisella viihtyisässä ravintolassa ja söin pitkästä aikaa herkullista pitsaa! :)