Minusta on hauska aina silloin tällöin vertailla meitä länsimaalaisia ihmisiä beduiineihin. Moni kysyy minulta, mikä on suurin ero, mitä kulttuuriemme väliltä löytyy. Eroja on toki paljon - enemmän kuin yhtäläisyyksiä, mutta voisin mainita suurimman eron, mikä pistää ainakin minun korvaani heti kun aloitan keskustelun beduiinin taikka esimerkiksi suomalaisen kanssa.
Kun kysyn beduiinilta kysymyksen "mitä sinulle kuuluu", saan vastaukseksi suurista suurimman ja aidoimman hymyn ja iloisen, onnea pursuvan vastauksen "HYVÄÄ!" En ole ehkä koskaan kuullut, että beduiini vastaisi (ainakaan minulle) että huonosti menee.
Kun taas kysyn esimerkiksi suomalaiselta (tai joltain muulta länsimaalaiselta) saman kysymyksen, saattaa vastaus alkaa syvällä huokauksella. Sen jälkeen tauko. Ehkä hiukan pään pyörittelyä ja lopulta vastaus: "Hirveä kiire". "Tuntuu että tunnit eivät riitä päivässä". "Työ imee kaiken energian minusta, aikaa ei jää mihinkään muuhun". "Pomon kanssa kärhämää töissä". "Puolison kanssa kärhämää kotona".
Joku saattaa aloittaa lauseen positiiviseen sävyyn (huokausta unohtamatta): "Nooo, ihan jees...". Ja sitten pienen tauon jälkeen alkaa tulla valitusta parisuhteesta, raha- tai työtilanteesta, huolista ja murheista, kiireestä ja stressistä. Panta kiristää meidän länsimaalaisten päätä.
En halua kärjistää liikaa. Toki myös toisinaan me suomalaiset saatamme vastata tähän kysymykseen että "hyvää kuuluu" (ja ihan oikeasti tarkoittaa sitä - ainakin sosiaalisessa mediassa). Heh!
Ajatukseni tässä on kuitenkin se, miten ihminen, joka ei omista mitään ei valita mistään. Henkilö, jolla ei ole "arjen mukavuuksia". Älypuhelinta, tablettia, läppäriä tai TV:tä. Uusia vaatteita, silmälaseja taikka talvikenkiä. Toistuvia lomamatkoja. Lämmintä suihkua tai puhtaita lakanoita. Kylmiä juomia ja herkkuja jääkaapissa. Tällainen ihminen vastaa silti joka päivä tähän yksinkertaiseen kysymykseen hyvin yksinkertaisella vastauksella: Hyvää kuuluu! Ja he oikeasti tarkoittavat sitä.
Kuinka sinä vastaat kysymykseen "Mitä kuuluu?"
