Pääsimme vihdoin testaamaan seinäkiipeilyä! Olemme puhuneet siitä päivästä asti kun muutimme Suomeen ja nyt saimme sen tehtyä! Se on todella, todella rankkaa - etenkin jos tekniikka ei ole kunnossa ja käyttää hädissään vain käsiään! Yritin ensin keskivaikeaa seinää enkä päässyt paria tappia pidemmälle.
Ohjaaja kehoitti minua kohteliaasti siirymään helpompaan seinään. Siinä seinässä oli värikkäitä kaloja, meritähtiä ja mustekaloja... Jep, siihen minut ohjattiin. Aloin sitten nolona kiipeämään mielestäni lasten seinää pitkin ylöspäin ja yritin näyttää kaikille, että se on minulle ihan piece of cake. Vähän yli puolen välin jälkeen katsoin alas ja jäädyin. Iski ihan kauhea korkeanpaikankammo enkä voinut liikkua ylös enkä todellakaan alaspäin!
Kun minut saatiin vihdoin revittyä alas n. metrin korkeudesta kehoitti ohjaaja minua menemään nurkan taakse, että sieltä löytyisi sopiva harjoitteluseinä minulle, mistä on "hyvä aloittaa". Siellä oli pelkästään pikkulapsia, siis varmaan alle kouluikäisiä?! En kehdannut jäädä siihen jonoon, kun erotuin pituuteni puolesta niin selkeästi kanssatreenaajistani...
Onneksi Tayseerilla meni vähän paremmin! Onhan se toki hyvin erilaista kuin mihin Tayseerkin on tottunut - itseassa tässä seinäkiipeilyssä ja Petran kalliokiipeilyssä ei ole mitään yhteistä :D Mutta hyvin se meni silti ja hauskaa oli!
Uusia lajeja on hauska kokeilla ja testailla! Kyllä me varmasti mennään vielä kokeilemaan seinäkiipeilyä uudestaan! Harjoitus tekee mestarin - eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti