Kokkailua

Meillä tuli viime sunnuntaina hauska keskustelu irakilaisten ystäviemme kanssa. Siinä notkuvan pöydän ympärillä kun kehuimme kilpaa vaimon tekemiä herkkuja, kysyi Tayseerin kaveri että kokkaanko minäkin kotona ja mikä on minun bravurini. Siinä sitten vähän yskin ja köhin ja Tayseer pelasti tilanteen ja tokaisi että "hän osaa tehdä hyvän salaatin". Ystävämme luulivat sitä vitsiksi ja alkoivat nauraa kunnes he ymmärsivät, että minä en osaa kokata ja Tayseer kokkaa meillä ehdottomasti enemmän ja todella paljon parempaa ruokaa kuin minä!

Siihen pariskunta sitten sanoi, että mitä sitten söit ennen kuin tapasit Tayseerin. Aloin oikein miettimään ja sanoin, että söin aina tukevan lounaan lounastunnilla ja töiden jälkeen menin joko jumppaan tai kavereita tapaamaan ja kun saavuin illalla kotiin, söin pari palaa ruisleipää, tai tein pikkusalaatin tai munakkaan. Viikonloppuisin en koskaan tehnyt kotona ruokaa, jos ei sitten ollut joku special ilta ystävien kanssa.

Arkeeni on siis tullut huomattava muutos ruokailutottumusten suhteen! Syön nykyään kaksi ruokaa päivässä! En sano, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi parempi tai huonompi - molemmat toimii ja vaihtelu virkistää! :)

 Beduiininaiset yrittivät muutaman otteeseen opettaa minulle kokkaustaitoja Petrassa

Irakilainen illallinen

Kävimme tänään Tayseerin luokkakaverin ja hänen vaimonsa luona irakilaisella illallisella. Olen aina ollut todella kiinnostunut eri kulttuureista ja mielestäni on mielenkiintoista päästä jonkun eri kulttuuria edustavan kotiin ja vieläpä illallisen merkeissä! 

Pääruuaksi söimme herkullista lohta kasviksilla ja riisiä. Itseleivotun leivän kanssa söimme yhtä ehdotonta arabialaista herkkuruokaani papaganugia eli munakoisotahnaa. Korianteri- granaattiomena- salaatti oli tämän illan paras ruoka! 

On upeaa saada maistella eri maalaisia ruokia ja nähdä miten ne katetaan pöytään! Ihan kuin pääsisi pienelle makumatkalle vaikka onkin vain reilun 10 km päässä kotoa :) Mukava sunnuntai-illan piristys :)

Lohi oli valmistettu ja aseteltu hauskalla tavalla

Seinäkiipeilyä

Pääsimme vihdoin testaamaan seinäkiipeilyä! Olemme puhuneet siitä päivästä asti kun muutimme Suomeen ja nyt saimme sen tehtyä! Se on todella, todella rankkaa - etenkin jos tekniikka ei ole kunnossa ja käyttää hädissään vain käsiään! Yritin ensin keskivaikeaa seinää enkä päässyt paria tappia pidemmälle. 

Ohjaaja kehoitti minua kohteliaasti siirymään helpompaan seinään. Siinä seinässä oli värikkäitä kaloja, meritähtiä ja mustekaloja... Jep, siihen minut ohjattiin. Aloin sitten nolona kiipeämään mielestäni lasten seinää pitkin ylöspäin ja yritin näyttää kaikille, että se on minulle ihan piece of cake. Vähän yli puolen välin jälkeen katsoin alas ja jäädyin. Iski ihan kauhea korkeanpaikankammo enkä voinut liikkua ylös enkä todellakaan alaspäin! 

 Kun minut saatiin vihdoin revittyä alas n. metrin korkeudesta kehoitti ohjaaja minua menemään nurkan taakse, että sieltä löytyisi sopiva harjoitteluseinä minulle, mistä on "hyvä aloittaa". Siellä oli pelkästään pikkulapsia, siis varmaan alle kouluikäisiä?! En kehdannut jäädä siihen jonoon, kun erotuin pituuteni puolesta niin selkeästi kanssatreenaajistani...

Onneksi Tayseerilla meni vähän paremmin! Onhan se toki hyvin erilaista kuin mihin Tayseerkin on tottunut - itseassa tässä seinäkiipeilyssä ja Petran kalliokiipeilyssä ei ole mitään yhteistä :D Mutta hyvin se meni silti ja hauskaa oli! 

Uusia lajeja on hauska kokeilla ja testailla! Kyllä me varmasti mennään vielä kokeilemaan seinäkiipeilyä uudestaan! Harjoitus tekee mestarin - eikö niin?

Jotain vanhaa, jotain uutta....

Luin tänään uusimmasta Häät ja juhlat- lehdestä artikkelin "Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain Suomesta, jotain Singaporesta". Se kertoi ystävämme toissa kesäisistä häistä, missä minä olin kaasona. Häät olivat ikimuistoiset ja niin kauniit ja täynnä glamouria, että tuli ihan haikea mieli, kun luin juttua lehdestä. Pystyin eläytymään ihan täysillä siihen ja juttu tempaisi minut totaalisesti mukaansa kunnon muistelumatkalle!

Ystävämme asuivat ja asuvat edelleen Singaporessa ja minä muutin häiden suunnittelun alkutaipaleella Jordaniaan. Teksissä olikin ihanasti mainittu meidän skype suunnittelupalavereistamme, joihin hääpari, bestmanit ja kaasot osallistuivat kuka mistäkin linjoille: Joku Helsingistä, joku Lappeenrannasta, joku Singaporesta ja joku Jordaniasta! Ja hyvinhän se toimi! ;) Muistan edelleen elävästi kun ostin mokkulan Wadi Musasta ja latasin siihen aina internet-creditiä ja raahasin läppärin  mukanani luolaan! Muistan kun meillä oli skype-palaveri ja joku kysyi kaiuttimen päässä että mikä tuo "porina" oikein on mikä kuului taustalta. Tayseer poltti sishaa ja makoili luolan lattialla ilman paitaa ja katseli ulos vastapuolen vuorille :D

Siitä siirryin sitten ajatuksissani meidän Jordania häihin, mitkä olivat myös unohtumattomat <3 Se päivä oli kirjaimellisesti yllätyksiä täynnä - en edes tiennyt kaasoni kanssa moneltako häämme alkavat! Muistan kun nauroimme ihanan kaasoni kanssa katketaksemme kun yritimme kysellä Tayseerin veljiltä että moneltakohan juhlat alkaa! :D Meille vaan vastattiin että "Don't worry, be happy" ja ojennettiin sishapiippua. Mikäs siinä! Tayseeria en nähnyt koko päivänä kun hän oli järkkäämässä häitämme. Me menimme kaasoni kanssa beduiinikylän paikalliseen kauneussalonkiin laittamaan hääkampaukset iltaa varten :) 

        Tämä kampaus vaati "pientä hienosäätöä"-lopputulos ei ehkä ihan ollut toivotun mukainen ;)

Vietimme myös polttareitani ystäväni kanssa ehkä päivää tai paria ennen häitämme. Emme tosin tienneet tarkalleen milloin ne polttaritkin pitäisi pitää, koska hääpäivästä ei vielä ollut tietoa. Toivoimme kuitenkin kovasti, että hääpäivämme osuisi ystäväni viikon mittaisen loman ajalle - ja sehän osui! Täydellistä! 

Paikallisessa luolabaarissa Wadi Musassa

Lopulta h-hetki koitti ja juhlat alkoivat! Oi, se oli juuri mitä olin aina toivonutkin - paljain jaloin vuoren juurella miljoonan tähden alla <3 Romanttista, erilaista ja ikimuistoista! En voi lopettaa hymyilemistä kun mietin meidän häitämme, ystäväni häitä ja vielä parin muun ystäväni häitä, joita juhlimme samana kesänä :) Mitä muistoja!

Pikkujoulut

Pikkujoulu on nyt avattu! Juhlistimme sitä viime vkonloppuna Vääksyssä. Kiipesimme taas ihastuttavan Pasolanvuoren huipulle eikä meitä paljon lumi hidastanut! Päinvastoin - se oli iloinen yllätys ja kruunasi pikkujoulun tunnelman! 

Valkea maa todellakin yllätti meidät - ei Helsingissä ole vielä yhtään lunta! Piti korkata ensilumi pienen lumisodan merkeissä - kuinkas muutenkaan? Vuoren huipulla on ihana laavu ja sen edessä nuotipaikka, minkä saimme lumenpuhdistuksen jälkeen jopa syttymään ja soijamakkarat tulille! :)

Viikonlopun herkkuhetkiä

Onpa mahtava fiilis aloittaa viikonlopun vietto tiukan salitreenin jälkeen! Suoraan töistä salille ja ohjaajan opastama kova treeni ja sitten kotiin kokkailemaan herkkuruokaa yhdessä! Teimme nopean ja helpon mutta superherkullisen perunasalaatin ja täytettyjä paprikoita.

Unohdin muuten mainita viimeviikonloppuisesta kurpitsa- illasta. Loihdimme halloweenin  kunniaksi oman halloween-kurpitsan ja sain työkaveriltani idean hyödyntää sen siemenet! Täytyy myöntää että ei olisi tullut itselle pieneen mieleenkään käyttää niitä, mutta idean saatuani keksinkin kuivattaa ja paahtaa ne uunissa! Erittäin helppoa ja yksinkertaista ja jopa minä selvisin siitä (tosin unohdin siemenet uuniin, mutta ehdimme pelastaa ennen totaalista tuhoa - ja niihin tuli ihan kiva paahteinen maku ;P ) 

Lopuksi vain ripaus suolaa päälle ja voilá! Herkullista! Ja kivaa pikku naposteltavaa :)

Laatuohjelmaa Jordaniasta ;)

Noniin, Akun eilinen sekoilu Jordaniassa nostatti tunteita - ei tosin meissä. Me olimme Tayseerin kanssa ihan rennolla fiiliksellä ja olin varoittanut Tayseeria jo etukäteen Akun tyylistä laukoa mielipiteitään ja heittää vitsiä eri kulttuureista. Niin hän teki myös tässä Jordania jaksossa. Se ei kuitenkaan aiheuttanut meissä mitään sen kummempia tunteenpurkauksia - Akun junttityyli on mikä on ja hän esitteli omasta mielestään parhaita paloja Jordaniasta vanhoja, loppuunkuluneita Putous-vitsejä viljellen. Olimme kuitenkin iloisia nähdessämme Petran vuoret, aavikon kauniin auringonlaskun, beduiinikylän, tuttavamme pitämän Petra Kitchenin, missä voi kokkailla jordanialaista ruokaa ja ystävämme Mohammedin, joka vei Akua "beduiinitaksilla" eli kamelilla! :)

Se mikä yllätti minut oli hurja viestitulva mikä täytti puhelimeni ja facebookin ohjeman aikana ja sen jälkeen! Olimme ihan otettuja että lähimmäisemme ottivat niin tosissaan Akun pelleillyn ja jopa loukkaantuivat hänen tökerölle käytökselleen muslimivaltiossa. Me emme itse kuitenkaan kokeneet ohjelmaa mitenkään loukkaavana - enemmänkin vähän nolona yrityksenä repiä väkisin huumoria kamelin hampaista, terrorismista ja muslimien neljästä vaimosta. Ja kyllä meitä taisi pari vitsiä ihan oikeasti naurattaakin :D

Akun tietäen ohjelmaa ei pidä ottaa liian tosissaan. Aku sai hetken ajan kokea olevansa oman elämänsä Indiana Jones! Annetaan hänen nauttia siitä sekä Transformers- elokuvan kuvauspaikan fiilistelystä! :D Varmasti jokainen katselija ymmärsi että tuo oli vain suomalaisen tursitin pintaraapaisu lumoavasta Jordaniasta! Se on paljon muutakin kuin mosaiikkiruukkuja ja ruotsinlaivanomaisia beduiinibileitä! :D 

Kaikesta huolimatta ohjelma sai ainakin minut ikävöimään taas Petraan :) Toivottavasti myös ohjelman katselijoille jäi Jordaniasta positiivinen kuva :) 

Aku Petrassa

Tänä iltana tulee matkaohjelma Aku ja seitsemän ihmettä klo 21.00 maikkarilta. Kuten nimikin kertoo, Aku Hirviniemi kiertää maailman seitsemän ihmettä ja esittelee parhaita paloja tunnin kestävässä ohjelmassaan. Tänään siis vuorossa Jordania ja sen ihmeellinen Petra! 

Aku on omana persoonana ohjelmassa ja jännityksellä odotan miten hän selviää Petran vuorilla, Wadi Rumin aavikolla yön beduiinileirillä ja vuohen teurastuksesta. Ihana ilta siis tiedossa - ensin saunailta ja sitten Petran maisemia! Ehkäpä näemme tuttuja illan ohjelmassa! :)

Puhelu Petrasta

Kävipä hauska sattuma eilen. Kirjoitin Inshallah- sanonnasta ja miten ikävöin sitä. Olin eilen illalla yksin kotona ja puhelimeni soi. Vastasin ja kuulin siellä ystäväni Haroonin äänen! Emme ole varmaan koskaan jutelleet puhelimessa ja näimme viime kesänä viimeeksi.

Nyt hän soitti minulle eilen ja kertoi miten kaikki kylän ihmiset ikävöivät meitä. Hän oli istumassa iltaa Tayseerin kolmen veljen kanssa. He toivoivat että tulisimme pian taas käymään Petrassa - inshallah, hän sanoi. Mikä sattuma ja ihana ajoitus! :)

Inshallah

Jordaniassa käytetään paljon sanontaa "Inshallah". Se tarkoittaa "Jos Luoja suo". Mikäli matkustat Jordaniaan, et voi olla kuulematta tuota hokemaa ympärilläsi - sitä käytetään ihan koko ajan. En aluksi pitänyt tuosta sanonnasta - se suorastaan ärsytti minua! 

Jos vaikka sovin jonkun beduiinin kanssa että pääsen hänen kyydissä seuraavana aamuna Beduiinikylästä Wadi Musaan, niin vastaus oli "Inshallah". Minulle jäi siis epäselväksi, että onko meillä aamulla tärskyt vai ei! Että katsellaan aamulla- jos Luoja suo niin sitten nähdään ja saan kyydin. Sanonta tuntui minusta aluksi jollain tavalla vähättelyltä. Jos vaikka meidät kutsuttiin illalliselle ja vastasin innoissani että "kiitos kutsusta- tulemme mielellämme!" Niin vastauksena tuli "Inshallah". Tuli ihan typerä olo, että tulenko siis nyt vai katsellaanko vielä illalla tilannetta uudestaan :D 

Nyt olen oppinut ymmärtämään sanonnan merkistyksen ja nykyään pidän siitä - paljon! Kaipaan sitä täällä Suomessa... On jotenkin helpottavaa joskus sanoa itselle että asiat järjestyy niin kuin niiden on tarkoitus. Kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan (paitsi tietty illalliskutsuille osallistumiseen ;P ) mutta joissakin vakavammissa asiayhteyksissä se on jotenkin helpottavaa. Ja täällä suorittajayhteiskunnassa sitä voisi käyttää enemmänkin. Voisi sallia itselleen sen, että joskus pitää vain katsoa miten asiat etenee ja kohdata mitä tuleman pitää - oli se sitten mitä tahansa. 

 Jos vaikka työpaikalla iskee yt-neuvottelut, niin eipä siinä voi työntekijä enää siinä vaiheessa tehdä asialle yhtään mitään. Päätökset on aikalailla jo tehty eikä niihin voi vaikuttaa. Silloin voi todeta, että se mikä tulee, otetaan vastaan ja katsotaan mihin siitä seuraavaksi suunnataan. Asiat menee niinkuin on tarkoitettu. Toki moneen asiaan voi itse vaikuttaa esim. omalla ahkeruudellaan tai tekemisellään, mutta joihinkin taas ei voi.Kun antaa asioiden rullata omalla painollaan niin siitä voi syntyä jotakin aivan mahtavaa! Kaikella on jokin tarkoitus.

Muistan kun olin kesällä Tel Avivin kentällä ja siellä oli hamasin pommitusuhka (voit lukea siitä täältä). Se oli esimerkiksi sellainen tilanne, mille ei voinut itse tehdä yhtään mitään. Siinä vaiheessa on täysin turhaa hätääntyä ja alkaa säntäilemään sinne tänne ja antaa pelolle vallan. Se oli esimerkkitilanne siitä, milloin minä ajattelin rauhallisena mielessäni että "Inshallah pääsemme täältä turvallisesti kotiin". Ja niin teimme :)

Halloween

Taas on vietetty riehakas viikonloppu hyvässä seurassa! Vietimme tämänkin vlopun Suomimatkailun merkeissä - tällä kertaa kohteena oli Turku & Uusikaupunki ja halloween bileet! Ystävämme ovat Uudestakaupungista kotoisin ja saimmekin aivan ihanan sightseeing-kierroksen pienen kaupungin sydämessä. 

Päivän kohokohta oli ystäväni tädin oma vuohitila! Ihastuttava & aito maatila, missä on edelleen vuohia ja yksi pukkikin! Oli hieno kokemus vierailla oikeassa, alkuperäisessä navetassa ja syöttää vuohille heiniä ja pullaa. Saimme myös herkutella vuohenmaidosta tehtyillä karkeilla! :)

Mukavan päivän jälkeen hurautimme Turkuun laittautumaan valmiiksi illan halloween- bileisiin. Upeat tarjoilut, mihin oli oikeasti käytetty mielikuvista, hyvä seura & musiikki kruunasivat loistavan illan!