Yö luolassa

Yö muinaisessa, yli 2 000 vuotta vanhassa luolassa saattaa vaikuttaa jonkun mielestä jännittävältä tai jopa pelottavalta. Ja sitä se vähän onkin, en ala sitä kiistämään. Mutta se on hyvällä tavalla jännittävää ja pelottavaa ja samalla niin mielenkiintoista ja ihmeellistä! 

Alkuun aina vähän vierastan pimeää ja etenkin kiipeämistä ja liikkumista pimeässä, mutta nopeasti siihenkin tottuu! En kyllä ehkä edelleenkään uskaltaisi ihan yksikseni yötä luolassa viettää... ;) Ja katson aina ennen nukkumaankäymistä että edes yksi kynttilä on tarpeeksi pitkä palaakseen koko yön yli ja antaen valoa mikäli herään kesken unien.

Tunnelmallinen iltapala luolassa

Tämä meidän uusi luolamme on jätetty luonnonväriseksi- sitä ei siis ole maalattu perinteiseen tapaan valkoiseksi. Luonnonväri on niin kaunis ja mystinen ja kynttilänvalo saa sen näyttämään entistä upeammalta ja uniikimmalta! 

Päivisin auringon valossa kaikki näyttää niin erilaiselta ja yön pimeyden aiheuttama jännitys on tipotiessään! Päivänvalossa ehtii hyvin laitella paikkoja kuntoon ja painaa mieleen missä on mikäkin esine, jotta sen löytää taas auringonlaskun jälkeen ;) Minulla roikkuu kaulassani aina minitaskulamppu- erittäin käytännöllinen väline luolilla! :D

Cheers!

Rakastan näitä vuoria ja tätä maisemaa. Nautin tämän tuijottamisesta ja hiljaisuudesta.

Mutta toisinaan kaipaan vähän pientä party-meininkiä myös Petrassa ;) Petrassa ei ole kovasti mitään bile-tarjontaa, mutta kyllä Wadi Musasta aina jotain pientä kivaa löytyy :) Tutustuin tämän lomani aikana italialaiseen turistityttöön ja kävimme hänen kanssaan parina iltana "ulkona" - se oli hauskaa! 

Pina Colada!

Aloitimme "tyttöjenpäivämme" Mövenpickin uima-altaalta. Juuri ennen auringonlaskua siirryimme hotellin kattoterasille jatkamaan kivasti alkanutta iltaamme :) 

Eräänä toisena iltana kävimme Wadi Musassa illallisella jonka jälkeen menimme luolabaariin nauttimaan paikallista viiniä! Illan tullen saimme iloksemme live musiikkiakin! Nämä meidän tyttöjenillat tuntuivat ihan kuin olisi siirtynyt taas ihan eri maailmaan- tai no, ihan kuin olisi siirtynyt Eurooppaan! :D

Girls just wanna have fun!

Cave bar

Oli oikein nautinnollista nauttia viiniä ja kuunnella live musaa, mutta huomasin nopeasti, että kaipasinkin jo takaisin vuorille... Heh, onhan tämä melko ääripäästä toiseen elämänmenoa, mutta eipä käy päivät ainakaan tylsiksi ja yksitoikkoisiksi! Ei ole kahta samanlaista päivää- ja hyvä niin! :)

Takaisin luolille ja shishan pariin ;)

Petran luonto

Jordanian reissuillani minulle ehkä erikoisin ja jännittävin asia on päästä niin lähelle villiä luontoa ja eläimiä. Etenkin pimeässä kulkeminen tuo kivan pienen jännityksen vatsan pohjaan, kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tulee kohtaamaan. Aina reissujeni alussa jopa pelkään hiukan liikkua vuorilla pimeässä, mutta totun erilaiseen elämäntyyliin melko nopeasti :)

Nukuimme suurimmaksi osaksi öitä luolassamme ja itseasiassa nautin niistä illoista ja öistä enemmän kuin beduiinikylässä asumisesta. Se hiljaisuus ja yksinkertaisuus ja se pieni pelko/jännitys kiehtovat minua. Myös se erilaisuus ja täysin vastakohtainen elämä Suomieloon verrattuna on aina silloin tällöin erittäin tervetullutta :)

Vietimme silloin tällöin iltojamme ystävien kanssa myös muissa luolissa tai upeissa, uniikeissa paikoissa vuorten huipuilla. Saavuimme usein uuteen paikkaan aina pimeällä, sillä pimeähän tulee jo aikaisin Jordaniassa (noin 19.30). Aamulla oli aina jännittävää herätä ja katsoa ympärille että missäs sitä oikein ollaan! :)

Spring water on yksi lempipaikoistani Petrassa. Maasto on muuten niin kuivaa ja karua, mutta spring waterin ympäristössä on vehreää, viinirypäleet ja viikunat kasvavat puissa ja kirkas vesi solisee! On ihana päästä sinne vilvoittelemaan kesken kuuman hellepäivän :)

Lähteessä vilvoittelemassa

Retkilounasta ja shishaa!

Rakastan myös arabialaista ruokaa! Kuten olen aikaisemminkin maininnut, en ole itse mikään superkokki ja pääsinkin tällä lomalla Tayseerin veljen vaimon "kokkikouluun"! Katselin siis vierestä kun hän loihti upeita herkkuja ja yritin siinä samalla ottaa oppia! 

Riisillä ja kanalla täytetyt munakoisot- Nam!

Munakoisosiivut paprikalla ja valkosipulilla

Wadi Rum

Nyt olen vihdoin käynyt siellä - nimittäin Wadi Rumin aavikolla! Olen pitkään halunnut käydä siellä ja ihan ihmetyttää itseänikin miksi en ole siellä vielä aikaisemmin käynyt. Wadi Rumin aavikko on tosiaankin hyvin erilainen kuin Wadi Araban aavikko. Teimme päiväretken Aqabaan ja kotiintulomatkalla poikkesimme Wadi Rumissa tapaamassa erästä beduiiniystäväämme Audaa.

Menomatkalla kamelit tukkivat moottoritien

Auda vei meidät kunnon jeeppiajelulle aavikolle, musiikki pauhasi täysillä ja auto keikkui pitkin dyynejä - se oli ihanaa! Kävimme aavikon keskellä kohoavien vuorten onkaloissa kiipeilemässä ja vierailimme muutamassa eri leirissä. Oli todella mielenkiintoista vierailla Wadi Rumin beduiiniheimon luona. Petran ja Wadi Rumin beduiinit ovat hyvin erilaisia ja he elävät melko erilaista elämää. Toki beduiinikulttuureista löytyy paljon, paljon yhtäläisyyksiä, mutta olin melko yllättynyt miten erilaista heimojen elämä toisistaan kuitenkin loppupeleissä on.

 

Wadi Rum on enemmän turisteille tehty kuin Wadi Araban aavikko. Rumista löytyy jonkun verran palveluita, kun taas Wadi Arabassa ei ole yhtään mitään - vain pelkkää hiekkaa silmin kantamattomiin. Mikäli aika riittää, suosittelen ehdottomasti vierailemaan molemmilla aavikoilla - täysin erilaiset kokemukset! Arabassa riittää ehkä yksi yö, mutta Rumissa voisi hyvin lomailla pidemmänkin ajan! Wadi Araban kokemuksistani voit lukea täältä.

Rumin aavikolta löytyi hurmaavia pikkutelttoja, missä haluan vielä joku kerta yöpyä! Beduiinileirejä löytyykin useampi Rumin aavikolta. Isompia ja pienempiä, yhtä ihastuttavia kaikki!  Wadi Rumin beduiinit olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja päivämme & iltamme siellä oli unohtumaton <3

Wadi Rumin kylä

Päivän päätteeksi katselimme kauniin auringonlaskun jonka jälkeen nautimme herkullisen illallisen Audan perheen leirissä. Illallisella tarjottiin Maqlupahia - minun lempiruokaani! :)

Tämä oli ensimmäinen kertani Wadi Rumissa - mutta ei todellakaan viimeinen <3

Beduiinilomani

Miten se loma taas hurahtikin näin nopeasti! Olemme Suomessa taas ja Jordanian reissusta jäi mukavat muistot <3 Oli ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja tuli taas hyvä mieli kun näki lasten riemun kun he saivat leluja Suomesta (ja tietenkin myös meidän näkemisestä ;))

Isoveikka asettaa pikkusiskolle uutta lelua paitaan kiinni <3

Uusi hieno reppu selässä! Ylösalaisin tosin, mutta se ei menoa haitannut!

 

Tuleepa haikea olo näitä kuvia katsellessa. Ihan tulee tippa linssiin, kun ikävä iski yllättäen. Olen tullut todella läheiseksi kaikkien näiden kuvien lasten kanssa ja he kyselevät aina vanhemmiltaan milloin tulen takaisin Petraan. Alan taas keräämään seuraavaa lelu/koulutarvikelastia, hyvissä ajoin niin ei tule kiire tuliaisten kanssa ;) Iso kiitos taas kaikille lelujen yms tavaroiden lahjoittajille!

Pyykkipäivä

Lasten lisäksi myös kylän koirat tuntuvat kiintyvän minuun. Heti ensimmäisenä iltana, kun suuntasimme uuteen luolaamme, liittyi pienen pieni koiranpentu seuraamme ja se seurasi meitä ylös vuorenhuipulle asti ja jäi luolamme edustalle asustelemaan koko lomani ajaksi. Toimme sille ruokaa ja vettä joka päivä ja annoimme sille nimenkin, "Bobby". Bobby odotti joka aamu luolan ovella meidän heräämistämme ja jäi vartioimaan paikkaa aina kun lähdimme kylään. 

Jäähyväisten sanominen oli yhtä vaikeaa kuin ennenkin, mutta pian näemme Tayseerin perheen, kaikki lapset ja koirat taas :) Nyt on aika nauttia Suomen kesäherkuista ja valoisista illoista! :)

Bobby