Koiran kanssa

Meillä on ollut vajaan viikon ajan koira hoidossa. On ollut hauskaa kokeilla koiraperheen arkea, Tayseerilla kun on ollut ehkä pienoista koirakuumetta havaittavissa. Olen kuitenkin yrittänyt selittää hänelle miten erilaista koiran pitäminen on Suomessa kuin mitä se oli Jordaniassa. Meillä oli nimittäin koira, kun asuimme Petrassa. En ole kirjoittanut siitä aikaisemmin, koska aihe on aika haikea.. 

Heti muutettuani Petraan beduiinit huomasivat rakkauteni koiria kohtaan ja eräs ystävämme lahjoitti minulle sympaattisen koiran. Se oli villikoira - aavikolta löydetty ja kesytetty asumaan ihmisten parissa. Se oli erikoinen koira, Tara nimeltään. Tara osasi hymyillä - en ole ennen nähnyt hymyilevää koiraa! 

Pidimme Taraa ensin kiinni hihnassa ja yritimme muokata siitä lemmikkiä "länsimaalaiseen malliin". Parin päivän kokeilun jälkeen totesin kuitenkin, että sen on parasta antaa olla vapaana. Ei villikoiraa voi yhtäkkiä sitoa ja alkaa kasvattamaan "meidän tapaan". Tara eleli siis vapaana ja hän oli aina mukanani Monasteryllä töissä :) Se oli hyvin ihmisrakas koira ja nautti turistien huomiosta. 

Kun sain Taran se oli tiineenä (en tiennyt sitä silloin). Kohta se sitten synnyttikin 5 suloista poikasta. Toin Taralle joka päivä ruokaa ja kun pennut kasvoivat suuremmiksi aloin tuomaan myös heille ruokaa. Pennut olivat maailman suloisimpia ja yritin olla kiintymättä niihin liikaa, koska tiesin että olemme muuttamassa Suomeen piakkoin. 

Koirin tuominen Jordaniasta Suomeen on todella vaikeaa ja meitä kehoitettiin suoraan luopumaan ajatuksista tuoda niitä Suomeen. Mietin myös koirien kannalta asiaa, että ne ovat tottuneet vapaaseen vuoristoelämään eivätkä ne voisi asua kerrostalokaksiossa.

Tarasta ja sen pennuista eroaminen oli luonnollisestikin hyvin vaikeaa. Nyt hoitokoiramme myötä aloin taas ajattelemaan Petran koiria... Oli kuitenkin erittäin hyvä testata koiran kanssa elämistä Suomessa! :D Se on hyvin erilaista - koiraa ei voi vaan päästää yksin vapaaksi aamupissalle vaan se pitää itse lenkillää kolme kertaa päivässä hihnaan sidottuna! Myös koirankakkapussit aiheuttivat hämmennystä Tayseerin lenkkireissuilla :D 

Snake oil

Ostin Jordaniasta myös Snake oilia. Kärsin kuivasta päänahasta sekä kuivista latvoista ja olen kokeillut jos minkäkinlaista öljyä hiuksiini. En kuitenkaan ole vielä löytänyt sopivaa öljyä, mikä ei tee hiuksista rasvaisen näköisiä. Olen myös testannut paljon kehuttua kookosöljyä hiuspohjaani. Se on ihan tehokas kosteuttaja, mutta todella pahanhajuinen! Ostin joskus Jordaniasta paikallisten käyttämiä hiusöljyjä eivätkä ne sopineet hiuslaatuuni ollenkaan (suomalainen ohut, hento ja liukas). En kuitenkaan ole vielä menettänyt toivoani öljyjen suhteen ja päätin vielä kokeilla Tayseerin suosittelemaa Snake oilia. 

Nyt muutaman viikon käyttökokeilun jälkeen voin sanoa, että tämä on ainakin minun kohdallani öljyistä parhain! Se on todella kevyt eikä jätä hiuksiani yhtään likaisen & rasvaisen näköiseski. Voin huoletta laittaa sitä hiuspohjaan & latvoihin aamuisin ennen töihin menoa. Snake oil on myös todella hyväntuoksuista! Voin suositella tätä :) 

Ja pitihän meidän taas ostaa pienenpieni shisha :) Nämä ovat niin kauniita ja suloisia! Niitä voi käyttää ihan sisustuselementteinäkin :) Shishat ovat myös todella paljon edullisempia Jordaniassa kuin Suomessa (luonnollisestikin) ja ne saa tuotua kätevästi käsimatkatavaroissa. Ruumassa shishan pullo saattaisi hajota.

Petran tuliaiset

Huomasin juuri, että kirjoitin viemistämme tuliaisista Petraan, mutta en muistanut kirjoittaa tuomisistamme Suomeen. Halusimme tuoda jotakin aitoa beduiinikylästä, jotta saisimme ripauksen beduiinihenkeä myös Suomen kotiimme.

Ehkä kaikista paras ostos kaikista oli tuomamme valtava beduiinipeitto. Se on ollut kovassa käytössä ja on myös todella monipuolinen! Se toimii sohvan nurkassa kauniina sisustuselementtinä ja pehmeänä lämmikkeenä. Ison kokonsa vuoksi se toimii jopa päiväpeittona sängylle! Sen voi myös levittää lattialle ja istua taikka makoilla sen päällä tai kääriytyä sen sisään suihkun jälkeen :) Peitto mahtui hyvin kotimatkalla tyhjään matkalaukkuumme. Näitä pitää tuoda ensi kerralla lisää!

Toimme myös paljon ihastuttavia mausteita, kuten sahramia, pippurisekoitusta, tulista paprikaa, paahdettuja seesaminsiemeniä (aivan ihania mm. salaatin seassa tai sellaisenaan!) ja Jordaniassa paljon käytettyä timjamia! Timjamia käytetään mm. mausteena teessä taikka ruoan laitossa, kuten sämpylöissä. Timjami on todella suosittu yrtti Jordaniassa ja sillä hoidetaan mm. vatsavaivoja sekä käärmeen ja skorpionin puremia.

 

Toimme tietysti myös shisha-tupakkaa sekä aitoa mustaa beduiiniteetä. Välillä on kiva tehdä makeaa  beduiiniteetä ja syödä ihania taatelikeksejä, mitkä ovat meidän lemppariherkkuja Jordaniasta! :)  Ostin taas myös kauniita ja persoonallisia beduiininaisten valmistamia hopeasormuksia.

Miniloma Tukholmaan

On virkistävää tehdä pieniäkin lomareissuja Suomen ulkopuolelle. Kaikki on niin uutta Tayseerille, että siinä samalla innostuu itsekin! Kävimme nyt viikonloppuna Tukholmassa ja sää suosi meitä taas tuttuun tapaan! Vaikkakin oli melko viileä sää, niin aurinko jaksoi paistaa ja loi kevään tunnelmaa :) 

Tayseerin kaveri asuu Tukholmassa. Hän on myös Petran beduiini, mutta on asunut jo useamman vuoden Tukholmassa ruotsalaisen vaimonsa kanssa. Yritimme tavata heitä, mutta aikataulumme eivät natsanneet ja tapaaminen jäi seuraavaan kertaan. Aika hauska kuitenkin tietää, että beduiiniystävä asustelee naapurimaassa! :) 

Nautimme Tukholman keväisestä tunnelmasta ja tietenkin ihastuttavasta vanhasta kaupungista. Rakastan sen kapeita kujia ja pieniä "salakapakoita", mitkä tuovat mieleeni luolabaarin Petrassa :) Rappuset alas pimeään "luolaan", missä valoa tuovat vain kynttilät - kaunista! :)

Uusia lomareissuja odotellessa! :)

Pilkkimässä

Maisemat muuttuivat taas toiseen ääripäähän, kun palasimme Suomeen. Teimme retken jäälle, missä pidimme pilkkikisat! Viime viikonloppu oli varmaankin tämän talven viimeisiä mahdollisia pilkkimishetkiä, niin uhkaavasti jää jo paukkui ympärillämme. Sää oli mainio, mutta kun aurinko alkoi lämmittää puolen päivän aikaan, niin tuntui että jää alkaa saman tien sulamaan ymäriltämme, eikä se sopinut tällaiselle heikkohermoiselle yhtään :D

Oli ihanaa nauttia lämmöstä ja auringosta Jordaniassa, mutta oli myös melko eksoottista näyttää Tayseerille pilkkimistä! Ja on se kokemus minullekin - en muista milloin olen viimeeksi istunut pilkin varressa keskellä Saimaata :D Oli ainakin tämän talven ensimmäinen (ja viimeinen) pilkkikokemus. Nyt jäät ovatkin jo sen verran sulat, ettei sinne kannata mennä enää kävelemään. 

Aito beduiini

Otin taas tuntumaa ratsastamiseen lomamme aikana - aasi on mielestäni helpoin (pienin) vaihtoehto taas pitkähkön tauon jäljeen. Oli taas alkuun vähän muistelemista miten homma toimii, jalat sojotti miten sattui ja puristin taas rystyset valkoisina satulan kahvaa, jotta sain pidettyä tasapainon. Mutta kyllä se siitä lähti taas sujumaan - ja se oli ihanaa! :)

Tällä kertaa en onneksi pudonnut aasin selästä. Senkin olen kokenut - eikä se helpottanut silloin yhtään ratsastuskammoani! Ratsastimme eräänä yönä noin vuosi sitten luolille. Oli pilkkopimeää, vain tähdet valaisivat kapeaa polkuamme vuoren rinnettä kiivetessä. En pystynyt valaisemaan polkua taskulampulla, koska en uskaltanut irroittaa otettani satulasta. Oli ehkä ihan hyvä juttu, että oli niin pimeää - en nimittäin olisi edes halunnut nähdä syvää rotkoa, mikä seurasi meitä koko matkan ajan toisella sivullamme. Toinen kylki osui välillä vuoren seinämään ja jalkani jäi ikävästi aasin ja vuoren seinämän väliin ja röpelöinen kallion seinä raapi farkkuni lahjetta puhki. Sillä hetkellä pelkäsin. 

Aasi karavaanimme vain jatkoi matkaa ja pidin aika ajoin silmiäni kiinni. Välillä menimme jyrkästi alaspäin niin että meinasin lentää aasin pään yli maahan. Välillä taas kiipesimme niin jyrkästi ylöspäin, että kirjaimellisesti roikuin satulan kahvassa ja yritin pysyä kyydissä. Kerran satulan köydet sitten ripsahtivat poikki ja liu'uin nousukohdassa aasin selän ja takapuolen yli ja tömähdin maahan- suoraan siis aasin takajalkojen taakse. Aasi siitä pillastuneena alkoi hädissään potkimaan takajaloillaan ilmaa ja siinä oli hampaiden lähtö lähellä! Tayseer sai vedettyä minut onnekseni juuri ja juuri pois potkun alta.

Siinä sitten keräilin itseäni polvet vetelinä hetken ja pojat sitoivat katkenneet köydet taas kiinni ja sanoivat että hyppäähän takaisin ratsaille. Tiesin itsekin siinä vaiheessa, että mikäli haluan estää totaalisen ratsastuspelon, oli minun pakko jatkaa matkaa aasin selässä. Minut nostettiin takaisin ratsun selkään ja jatkoimme matkaa - taas välillä kallion seinää raapien. Voitin pelkoni ja olin ylpeä siitä! Kun olimme vihdoin perillä luolilla, sanoivat ystävämme, että nyt olen todellinen beduiini! :D 

Tätä pelottavaa, mutta myös melko hupaisaa ratsastusretkeämme muistellaan edelleen Petran beduiinien keskuudessa ja sain todellakin taas kerran kuulla siitä lomamme aikana.